Vielä silmäiltäköön syljen käyttöä muutamissa hajanaisissa, erilaisiin aloihin kuuluvissa suomalaisissa taioissa. Tällaisia ovat esim. luteiden poisto seinään loitsun keralla sylkemällä,[573] mehiläisen pistoa vastaan varautuminen,[574] rakkauden lumoista pääseminen kolmasti vihkisormuksen läpi sylkemällä,[575] kerityn lampaan pyyhkäisy kolmasti villatukolla, johon joka kerran syljetään,[576] j.n.e. Sylkeä käytetään ennustettaessakin.[577]
Kuten monasti muuallakin taian ja loitsun keskinäistä suhdetta arvosteltaessa, on monien tällaisten taikamenetelmien suhteen joskus vaikeaa päättää, onko varsinainen taiallinen puoli menetelmän vallitsevin osa vai onko se vain vahvistamassa loitsua. Niissä taioissa, joissa syljellä aikaan saadaan selvästi todettavia sympatetisia suhteita samaten kuin hiuksilla, verellä, hiellä y.m., se on taiassa epäilemättä oleellisimpana osana. Samoin parannustaioissa, joissa sylki kipeän kohdan yhteyteen saatettuna on suoranaisena parannusaineena. Niissä taikatoimissa, joissa sylkeminen joko semmoisenaan tahi vähäpätöiseen ja vähän kehittyneeseen taikatoimeen yhtyneenä tavataan kehittyneemmän loitsun yhteydessä, useinkin sen jäljessä lienee sillä loitsua tahi toista taikatointa vahvistava luonne.
Tässä otettakoon vielä huomioon eräs sylkemisen taikapsykologinen puoli. Sylkeminen tapahtuu monasti sellaisten loitsujen yhteydessä, joissa loitsija ironian, herjauksen, ylenkatseen tahi säikähdyttämisen avulla pyrkii aikaansaamaan taikavaikutusta. Sylkeminenhän on aina ollutkin ylenkatseen ja herjauksen ilmaisukeinoja. Tällaisiin loitsuihin ja sylkemiseen yhtyy usein ylenkatsetta tahi inhoa ilmaiseva interjektioni: "hoo", "pthoo", "hyi" j.n.e. Että tällaista mielenliikutusta juuri pyritään aikaan saamaan, osoittaa se, että parannustarkoituksessa toista vasten kasvoja syljettäessä sanotaan olevan sitä paremman, mitä enemmän potilas suuttuu.
Henkäys, puhaltaminen käsitetään taioissa usein samanarvoiseksi sylkemisen kanssa ja tavataan sen vuoksi samanlaatuisissa taikatoimissa kuin jälkimäinen. Puun aiheuttamaa kipeää, "puun vihoja" parannetaan puhaltamalla loitsun ohella kipeään paikkaan.[578] Kun on joku kipu tahi haava jalassa, suojellaan se kylpemään mentäessä ärtymiseltä puhaltamalla oven saranaraudan läpi kipeään kohtaan.[579]
Profylaktinen merkitys on puhaltamisella myös syrjänien taikuudessa. Monet syrjänit pelkäävät syödä vierasten ihmisten kanssa. Karkoittaakseen tarttumusta ja suojeltuakseen siltä he puhaltavat ruokaan.[580]
Vaikeissa sairaudentapauksissa kutsuvat votjakit loitsijan (pellas 'puhaltaja'), joka ryhtyy parantamaan sairasta lausumalla epäselviä sanoja, erilaisia voršudien nimiä, lisäämällä jumalan (kildisin) nimen. Sanojansa hän säestää puhaltamalla sairaan päälle.[581]
Tšeremissiläisten loitsunlukijoiden on taikasanoja lukiessaan tapana puhaltaa tahi sylkeä. Loitsijaa nimitetäänkin "sylkijäksi" (sūwedaša).[582]
Ersämordvalaisissa taianomaisissa parannusmenetelmissä tavataan pureminen, puhaltaminen ja sylkeminen loitsun ohella kohjun parantamisessa. Palanutta parannetaan loitsimalla, samalla kuin jokaisen loitsun jälkeen kolmasti puhalletaan palaneeseen paikkaan ja yhdeksän kertaa siihen syljetään.[583]
Varsinkin alhaiskultturiset ja luonnonkansat pitävät taikauskoisista syistä tarkkaa huolta ruoastansa. Se saattaa jo semmoisenaan joutua pahanilkisen taikuuden alaiseksi ja esim. pahan silmän satuttamana itse turmeltua tahi tuottaa nauttijalleen pahaa. Mutta varsinkin ruoan tähteiden suhteen ollaan varovaisia, sillä niiden avulla luullaan vihollisten voivan aikaan saada samanlaisia taikavaikutuksia kuin ruumiin substanssin kautta. Tällöin on luonnollista, että suupala, joka sisältää lisäksi ihmisen suun eritettä, saattaa olla voimakas väline taikojan käsissä.
Suomalaisissa taikauskoisissa luuloissa ja taioissa tavataan eräitä varsin luonteenomaisia käsityksiä suupalasta ja jäännöspalasta syödessä. Jos jättää syödessään leipäpalan (jota kansa kutsuu väkipalaksi) ja toinen saa sen syödä, niin silloin sen palan syöjä saa palan jättäjän kaiken voiman tahi ainakin suurimman osan hänen voimistaan.[584] Leipäpalan maahanputoamiseen liittyy taikauskoinen pelko. Sellainen pala on otettava ylös ja sitä on suudeltava.[585]