Ei ainoastaan kaikki ne esineet ja aineet, joiden kanssa lapsi ensimäiseksi joutui kosketuksiin, olleet määrääviä hänen menestymiselleen ja kohtalolleen, vaan myöskin ne henkilöt, joiden kanssa hän tuli yhteyteen, olivat tässä määrääviä. Luullaan, että ketä lapsi ensiksi katsoo, sen näköinen siitä tulee. Siitä syystä ei rumaa otettu pesemään.[681]

Jo näiden esimerkkien nojalla voidaan todeta ne ajatussuunnat, jotka ovat olleet vallitsemassa suomalaisten taikakäsityksissä lapsen ensimäisen pesun aikana. Ne jakautuvat selvästi kahteen ryhmään: varotoimenpiteiden, joiden tarkoituksena on menetellä käytetyn pesuveden suhteen siten, että sen kautta lapselle mahdollisesti koituvat vahingolliset vaikutukset välttyisivät (veden suojeleminen, kaataminen puhtaaseen, suojaisaan paikkaan), sekä aktivisten menetelmien, joiden avulla toisaalta vedessä piilevät vahingolliset ominaisuudet (vedessä asustavat pahat henkivoimat tahi taikuus) tehdään tehottomiksi, toisaalta lapselle ajatellaan tuotettavan toivottuja ominaisuuksia tahi yleensä onnekas tulevaisuus (veden kaato pöydän taa peräpenkille, missä vieraat istuvat, vienti kirkkotielle, lastukolle j.n.е.).

Eräiden toisten Itämeren suomalaisten kansojen tavat ovat näissä suhteissa sangen selväpiirteisiä ja mielenkiintoisia. Näistä tarkasteltakoon ensiksi liiviläisten menetelmiä. Lapsen pesuvettä suojellaan kaatamalla se johonkin kuoppaan, jottei tuuli sattuisi siihen.[682] Jos vedestä, jota lämmitetään odotettavissa olevan pienokaisen pesuvedeksi, pisarakaan putoaa tuleen, ei se enää kelpaa tarkoitukseensa, koska se olisi lapselle vahingollista. Ei myöskään sitä vettä, jossa lapsen vaatteita on pesty, saa heittää kuistilta (vom Vordache) ulos.[683] Jos tyttölapsen ensimäiseen pesuveteen pannaan sokeria, pojat rakastuvat tyttöön hyvin.[684]

Virolaisten muinaisen elon ja olon kuvaajista monet ovat erikoisesti panneet huomiota lapsen ensimäiseen kylvetykseen. Kreutzwald lausuu, että siihen liittyy niin paljon taikauskoa, että sillä voisi täyttää useita sivuja. Totta onkin, että sekä vanhemmissa kuvauksissa että myöhemmältä ajalta olevissa lähteissä on erikoisen paljon näitä seikkoja koskevia tietoja.

Lapsen pesuvettä virolaiset eivät milloinkaan heitä sellaiseen paikkaan, missä ihmisiä kulkee, ajatellen, että sellaista lasta jälkeenpäin jokainen halveksisi ja "sen täytyisi maata kaikkein ihmisten jalkojen alla". Pesuvesi kaadetaan kuoppaan, portin pielipuun sijalle, jotta oltaisiin varmoja, ettei se joudu tallattavaksi. Siveellisesti langenneesta tytöstä sanotaan: "Hänen kylpyvetensä on varmaankin joutunut monien ihmisten tallattavaksi." Wirumaalla kylpyvedestä ripotellaan muutamia tippoja huoneen katolle, jotta lapsi pääsisi korkeaan asemaan ja vallitsisi muita.[685]

Wiedemann kertoo paljon mielenkiintoista lapsen ensimäisestä pesemisestä ja lapsen pesemisestä yleensä. Pesuvettä, johon muutamat panevat jonkin hopeaesineen, ei saa jättää minkään eläimen kosketeltavaksi. Sitä ripotellaan huoneessa yltympäri ylös seinille; loppu kaadetaan sellaiseen paikkaan, "missä tuuli ei siihen käy". Muutamat heittävät pesuvettä, jos lapsi on poikalapsi, korkealle ylös, jotta siitä tulisi suuri, jos tyttö, kauas hajalleen, jotta se saisi paljon kosijoita, tahi aurinkoa vasten katolle, jotta lapsesta tulisi kuuluisa ja se pääsisi nuorena naimisiin. Muutamat kostuttavat sillä poisheittäessään ikkunoita, jotteivät hämärä ja kuunvalo vahingoittaisi lasta.[686] Jos kylpyvettä menee tuleen, syntyy pienten lasten ihoon rakkoja. Silloin otetaan yhdeksän hehkuvaa hiiltä, heitetään ne peräkkäin veteen, pannaan siihen vähän suolaa ja pestään sillä; vesi heitetään uunin päälle (auf die Ofendecke, keris).[687] Samaten kerrotaan Viron saaristoasukkaiden vieneen pesuveden pihalle ja heittäneen sen — jos kylvetettävä oli poikalapsi — korkealle ylös — jos tyttö — kauas hajalleen, jotta pojasta tulisi hyvin suuri ja tyttö saisi paljon kosijoita.[688] Samanlaista kerrotaan Saarenmaan virolaisista.[689]

Myöhemmältä ajalta olevat muistiinpanot sisältävät mielenkiintoa ansaitsevia täydentäviä tietoja näistä virolaisten tavoista. Ensiksikin, lapsen ensimäistä pesuvettä ei niidenkään mukaan viskata mihinkään sellaiseen paikkaan, missä elukat voisivat siihen koskea. Tyttölapsen pesuvesi viskataan ulos lehtipuun juurelle.[690] Poikalapsen vesi kaadetaan marja- tahi "kasvupuun" juurelle; silloin kasvaa lapsi niin kovaa ja niinkuin puu.[691] Jos taasen ensimäinen pesuvesi heitetään tien risteykseen, tyttölapsi saa paljon kosijoita ja tulee kuuluksi kaiken kansan joukossa, ja poikalapsella on hyvä naimaonni.[692] Kirkolle ristittäväksi vietäessä heitettiin lapsen viimeinen pesuvesi reen tahi vankkurien päälle (sivulle), jolloin niinikään tyttö pääsi pian miehelle ja poika otti pian vaimon.[693]

Useimmat näistä virolaisten ja liiviläisten tavoista ja taikakäsityksistä saavat selityksensä samoista perusluuloista, jotka ovat olleet suomalaisten tapojen pohjana. Näissäkin kuvastuu toisaalta käsitys itse pesuveden merkityksestä kylvetettävälle joko vahinkoa tahi etua tuottavassa suhteessa, toisaalta kylvetettävän riippuvaisuussuhde kylpyvedestä pesun jälkeen. Monet virolaisista ja liiviläisistä tavoista ja käsityksistä ovat siis ehkäisevää ja suojelevaa laatua (veden suojeleminen eläimiltä, auringolta, tuulelta, vieminen ja kaataminen suojaisaan paikkaan). Veden heittäminen pimeään paikkaan ja yleensä auringolta suojeleminen johtunee suoranaisesti pelosta, että auringolla pesuveden välityksellä olisi vahingollisia vaikutuksia lapseen; lähinnä näytään pelätyn joitakin ihottumia. Tuulelta suojeltiin vettä peläten tuulen välityksellä leviäviä ja tuulesta tulevia tauteja ("tuuleista" j.n.е.).[694]

Tällaisia luuloja, esim, auringon ja pesuveden kautta lapselle suoranaisesti koituvasta vahingosta tunnetaan muuallakin. Esim. Schlesiassa ja Brandenburgissa lapsen ensimäinen pesuvesi on kaadettava varjopaikkaan, ruusupensaan taakse tahi talliin, jonne aurinko ei paista; näin menetellen aurinko ei polta lasta.[695]

Pesuveden kaatamisen puun ja yleensä kasvien juurelle sekä sen levittämisen määrättyihin paikkoihin otamme pian toisessa yhteydessä puheeksi.