Kaste- eli ristimävesi saa taikakäytännössä ja -käsityksissä yhtä tärkeän merkityksen kuin pesuvesikin ja siihen kohdistuvat menetelmätkin ovat suureksi osaksi samoja.
Ensiksikin, sitäkin on suojeltava vahinkoa tuottavilta vaikutuksilta ja siinä itsessään asustavat vahingolliset voimat tehtävä vaarattomiksi. Suomessa kastevesi piti kuljetettaman peitteen alla.[696] Toiseksi, määrätyllä kasteveden käsittelyllä aiheutettiin vastaavia vaikutuksia kastettuun tahi hänen tulevaan kohtaloonsa. Se oli kasteen tapahduttua viskattava ylös jollekin seinälle, "jotta lapsesta tulisi ylevä ihminen",[697] tahi jotta hänestä tulisi kirjantaitava ja ymmärtäväinen.[698] Savossa ja Karjalassa se heitettiin pappilan asuinrakennuksen tahi muun rakennuksen seinälle ja katolle asti, jotta pojasta varttuisi arvoisa mies ja tyttö joutuisi "korkeisiin naimisiin".[699] Yleensä kastevesi on heitetty korkealle, mutta vaikutukset ajatellaan jonkun verran vaihteleviksi, vaikkakin ne perustuvat samanlaatuisiin mielikuviin. Näin on tehtävä, jos tahtoo, että lapsi kasvaa pitkäksi; jos vesi heitetään matalalle, hän jää hyvin lyhyeksi.[700] Mutta toisaalla katsotaan lapsen tästä tulevan ylpeäksi, matalalle heitettäessä taasen hiljaiseksi ja siivoksi;[701] joskus taasen luullaan lapsesta näin menetellen tulevan hyvän, lukijan[702] tahi hänen pääsevän ylhäisiin naimisiin[703] tahi hänestä tulevan selväpäisen.[704]
Lapissa ristimävesi on aina viskattava huoneen harjalle.[705]
Varsiuais-Suomessa tyttöä ei saanut kastaa samalla vedellä, jolla poika oli kastettu. Jos niin tehtiin, tytölle kasvoi parta. Tytön kastevesi kaadettiin kauneimman "mirtin" juurelle. Kun näin tehtiin, tytöstä tuli kaunis ja myrtti kasvoi hyvin.[706]
Virolaisten tapana on ollut m.m. valaa jäljellejäänyt kastevesi seinille tahi katolle, koska ajateltiin, että näin menettelemällä lapsi joutuu suureen kunniaan ja on vallitseva muita.[707] Jos on mahdollista, tytön kastevesi heitetään kaikille neljälle ilmansuunnalle sanoen: "Tulge siit kossilassed, tulge sealt kossilassed!" (tulkoot täältä kosijat, tulkoot tuolta kosijat!).[708] Vielä viskataan tyttölapsen ristimävesi lehmän parteen, jolloin karja menestyy hyvin ja tytär viedään pian naimisiin,[709] tahi poikalapsen talliin, mistä hevoset menestyvät hyvästi ja pojasta tulee hyvä hevosten hoitaja.[710] Erikoista mielenkiintoa ansaitsee seuraava tieto. Kasteen jälkeen vei joku kummeista kasteveden puutarhaan ja kaatoi sen jonkun hedelmäpuun, tavallisesti omenapuun juurille. Näin tuli tästä puusta lapsen onnenpuu. Jos tämän onnenpuun runko kuivettui, ei lapselle ollut suotu pitkää elonikää.[711]
Lappalaiset kuljettivat kasteveden paikalle punaisella silkillä peitettynä. Kun lapsi oli kastettu, vietiin vesi ulos. Silkki sidottiin kahden koivun oksiin niin, että se muodostui kuperaksi, ja vesi siivilöitiin maahan. Näin tehtiin, jotta lapsi kasvaisi niinkuin koivu ja siitä tulisi iloinen kuin punainen silkki.[712] Lappalaisten uudestaankastamisessa, jossa ristillisen kasteen vaikutus pestiin pois, lämmitettiin tarpeellinen vesi, kaadettiin se altaaseen ja pantiin siihen kaksi koivunoksaa, toinen luonnollisessa muodossaan, toinen renkaaksi taivutettuna. Tämän jälkeen puhutteli kastaja-äiti (laugo-ădne) lasta seuraavasti: "Tullos yhtä hedelmälliseksi, terveeksi ja vahvaksi kuin se koivu, josta tämä rengas on otettu."[713]
Useimmat kasteveteen liittyvistä tavoista ja taikakäsityksistä tunnetaan helposti samoiksi, joita lapsen pesuveden käsittelyssä noudatetaan, ja ne johtuvat niinmuodoin samanlaatuisista peruskäsityksistä. Toisten voidaan helposti todeta kuuluvan varotoimenpiteiden luokkaan sekä ehkäiseviin taikatoimiin, toisten tarkoituksena on etupäässä symbolisten tointen avulla ja vedessä piilevän ruumiilliseen substanssiin perustuvan sympatetisen yhteyden nojalla hankkia kastetulle toivottuja ominaisuuksia tahi vaikuttaa hänen vastaiseen kohtaloonsa. Eräät tässä käytetyistä toimista perustuvat suoranaiseen idea-assosiationiin: veden heittäminen korkealle antaa pitkän iän tahi auttaa pääsemään muita ylemmäs, vallitsevaan asemaan ja kunniaan.
Kuten usein muuallakin, täälläkin samalle toimelle on annettu eri merkitys riippuen siitä, mikä ajatus tahi millainen mielikuva sen ohella kulloinkin on tietoisuudessa ollut voimakkaimpana. Näin viimeksimainittu menettelytapa saattoi tehdä lapsesta myös ylpeän. Suomessa ei pidetty sopivana kastaa tyttöä ja poikaa samalla vedellä siitä syystä, että sen luultiin siirtävän miehisiä ominaisuuksia tyttöön ja painvastoin. Virossa taasen pidettiin hyvänä, jos poikia ja tyttöjä voitiin kastaa samalla vedellä,[714] mikä on saattanut johtua ajatuksesta hyvän naimaonnen hankkimisesta. Näin oikeuttaa päättelemään paitsi se, että virolaiset yleensäkin syntymisessä ovat panneet enimmän painoa juuri naimaonnen hankkimiselle, myös yhtäläiset käsitykset miehen ja naisen vaatteen vaikutuksesta, lasta syntyessä ensi kerran kosketeltaessa.
Erikoista huomiota ansaitsevat ne tiedot, jotka puhuvat kasteveden — samaten kuin ensimäisen pesuvedenkin — saattamisesta puun tahi muun kasvin yhteyteen. Aikaisemmin on eräiden ihmisruumiin substanssien, kuten veren ja synnytysjälkeisten taianomaisessa käytännössä, niihin kohdistuvissa luuloissa ja useissa parannustaioissa havaittu sellaisia, joiden olemme selittäneet johtuneen pyrkimyksestä saattaa ihmisyksilö ruumiin substanssin avulla elävän luonnonesineen yhteyteen. Näiden tapojen tahi taikojen ohella, niiden useinkin suuresta selväpiirteisyydestä huolimatta, ei suorittajan käsitystä ole ilmaistu ja se on sellaisenaan monasti tykkänään hävinnytkin. Kasteveteen kohdistuvissa tavoissa ja uskomuksissa sen sijaan ajatus lapsen saattamisesta kasteessa jo kasteveden välityksellä kasvavan kasvin yhteyteen ja hänen kohtalonsa yhdistämisestä "onnenpuuhun", vastaavan tavan ohella on selvänä säilynyt. Suomalaisessa tavassa kaataa kastevesi "mirtin" juurelle, lappalaisessa siivilöidä se kahden koivun juurelle ja virolaisessa "onnenpuun" juurelle, käsitys kastetun kohtalon yhdistämisestä kasviin on suoranaisesti ilmaistu.
Näiden tapojen kehitykseen ja syntyyn on varmaankin suoranaisimmin vaikuttanut tuo aiemmin mainitsemamme käsitys kasvu- ja elinvoiman siirtymisestä sympatetista yhdyssidettä myöten elävästä luonnonesineestä ihmiseen tahi ajatusparallelli rehottavan kasvin ja ihmisen kukoistuksesta ja varttumisesta. Mutta samalla on "onnenpuu" myös negativisessa maagillisessa suhteessa vastaavaan ihmiseen: sille tapahtunut vahinko koituu samanluontoisena vaikutuksena jälkimäiseen. Tässä suhteessa puheenalaiset käsitykset lähentelevät yleistä puiden palvontaa, jolla on ollut huomattava osa niinhyvin suomalaisten, Skandinavien kuin monilukuisten muidenkin kansojen palvonnassa ja taikauskossa.