Koivun oksien pitäminen kastevedessä ja kastettavan kuljettaminen koivuisen vanteen läpi ovat selvästi samaa juurta, jälkimäinen lähinnä verrattava parannustavoissa esiintyvään halkaistun puun lävitse kuljettamiseen. Edellinen osa, koivunoksan paneminen kasteveteen, saattaa taasen olla tämän tavan myöhempi muunnos, syntynyt lappalaisten pakanallisessa (sabme-nabma) ja ristillisen kasteen vastakasteessa (adde-nabma-k.) käytettyjen skiellojen, s.o. veteen pantavien hopea-, tina- ja messinkiesineiden mallin mukaan, aivan samoin kuin suomalaisten lapsen ensimäisessä pesemisessä käyttämät koivunlastut — joille tuskin voidaan antaa muuta selitystä kuin että ne edustavat kasvavaa puuta — ovat saaneet pesuvedessä sijansa samanlaisen ajatuksen voimasta kuin hopeaesineiden ja sormusten käyttö.
Psykologiselta ajatussisällöltään Itämeren suomalaisten lapsen ensimäiseen pesuveteen ja kasteveteen kohdistuvat tavat ja uskomukset ovat näinollen läheistä sukua niille, joita sekä mainitut että monet muut kansat noudattavat synnytysjälkeisten suhteen ja eräiden lastentautien parantamisessa.
Nämä tavat ja käsitykset näyttävät siis liittyvän laajempaan käsitepiiriin, joka on saanut ilmausmuotoja erilaisten tapojen alalla. Tällöin voidaan olettaa niiden tämänsuuntaisina ilmenevän laajemmallakin maantieteellisellä alalla. Näin onkin asianlaita. Muinaissaksalaisen uskon mukaan heitettiin lapsen ensimäinen pesuvesi puita vasten. Bernin kantonissa on tällainen vesi kaadettava hedelmätä kantavan tahi muun nuoren puun luokse.[715] Walesissa ristimävesi vietiin huolellisesti puutarhaan ja heitettiin sipulilavoille tahi jollekin vihertävälle. Yleisesti luultiin, että jokin onnettomuus kohtaisi lasta ellei niin tehtäisi.[716] Etelä-Celebesillä istutetaan lapsen syntyessä kokospähkinä, jota kastellaan sillä vedellä, missä napanuora ja synnytysjälkeiset on pesty.[717] Samoalaiset katsovat vastasyntyneen pesuvedellä olevan maagillisen ja onneatuottavan ominaisuuden ja juovat sitä tämän vuoksi.[718]
Pesu- ja ristimävedellä on siis ennen kaikkea maagillinen suhde pestävään tahi pestyyn itseensä. Mutta tämän ohella se — kuten varsinainen ihmisruumiin substanssi — on saanut laajemmankin käytännön m.m. aktiivisen taikuuden välikappaleena. Kasteveden ajatellaan sisältävän "pyhyyttä" ja sen vuoksi sille yleisesti omistetaan parantavia ja hyväätuottavia ominaisuuksia, samalla kuin sitä käytetään suojelusaineena taikuutta vastaan. Suomen ruotsalaiset eivät heitä kastevettä pois, vaan pesevät lapsen siinä.[719] Suomalaisessa taikuudessa pesu- ja kastevesi on saanut käytännön lemmennostotaioissa. Tytöt pesevät silmänsä poikalapsen ristimävedellä, pojat tyttölapsen, vastakkaisen sukupuolen mieltymystä hankkiakseen.[720] Neitoset menettelevät näin lapsen ristimäveden kanssa samassa tarkoituksessa.[721] Kun itse lapsi pestään ristimävedellä, se ei saa tartunnaisia eikä rupia.[722] Ristimävettä otettiin myöskin suuhun ja kasteltiin sillä lapsen silmiä, jotta siitä tulisi punakasvoinen.[723] Vienan Karjalassa ajatellaan niinhyvin synnyttäjän kuin lapsen itsensä olevan määrätynlaisessa vaaranalaisuuden tilassa ja synnyttäjän samalla suhteessaan muihin ihmisiin epäpuhtauden tilassa. Lasta on varsinkin ristimiseen saakka suojeltava m.m. ulkoiselta tartunnalta. Sille ei saa antaa ruokaa muiden astioista, ennenkuin se on ristitty, eivätkä muut saa maistaa sen astioista.[724] Astioihin nähden tämä vaaranalaisen vastaanottavaisuuden tila neutralisoidaan pesemällä sekä lapsen että synnyttäjän astiat ristimävedellä.[725]
Ristimävedellä saattaa vielä olla negativisiakin vaikutuksia. Naisen sisällisesti nauttimana se voi aiheuttaa hänelle hedelmättömyyden. Kun morsian ryyppää kastevettä, hän ei ikänä saa lapsia.[726]
Hyvän naimaonnen hankkimiseen soveltuu muunkinlainen kuin lapsen ensimäinen pesuvesi ja kastevesi. Siihen on käytetty myöhemmällä iällä myös omaa pesuvettä, sitä sopivalla tavalla käsittelemällä. Neitoset hankkivat Suomessa itselleen hyvän naimaonnen siten, että viskaavat silmänpesuvetensä oven päälle samalla kuin loitsivat:
"tuolla mun kunnian kuulukoon,
häpeän hävitköön,
yli yheksän meren
kaheksassa kaupungissa!"[727]
Kun kosijoita odotteleva neito heittelee silminvetensä sille tielle, josta luulee kosijain tulevan, hän näyttää kauniilta kosijain mielestä. Hyvä naimaonni taataan myöskin, jos pestään juhannusaamuna ennen auringonnousua silmät, heitetään vesi kolmasti muutetun huoneen kynnyksen ylitse vasemman olkapään yli ja sanotaan:
"tuo Jumala kihloja kilpiin,
markkoja maata nuoleskellen!"[728]
Vielä kehittyneemmistä tämänlaatuisista taioista esitettäköön seuraava. Venäjän Karjalassa tytöt hankkivat naimaonnea siten, että pesevät silmänsä kolmella uudella kuulla, ensimäisenä torstaina auringonnousun aikana, jolloin samalla kammataan pää ja pannaan kammatessa lähteneet hiukset talteen sekä sidotaan hiuspalmikot kolmenlaisella nauhalla kiinni. Viimeisen pesemisen jälkeen, kun nauhat ovat olleet kolme yötä palmikoissa, päästetään ne auki, viedään pesuvesi kolmen kirkon kellotapuliin, pirskoitetaan kelloihin ja kellojen kieliin lemmennostolukuja lukien; palmikkonauhat pannaan piiloon johonkin kelloja ylemmäksi, yksi nauha kuhunkin tapuliin. Näin rupeaa tytön maine kuulumaan monilla kirkoilla.[729] Jos taas tytöt juhannusyönä pesevät käsiään kolmesta käsiastiasta kolmella kaivon kannella ja vievät pesuvetensä kolmen kirkkotien haaraan, lähtevät kesakot ja sulhaset mieltyvät heihin paremmin.[730]