Tšeremissit käyttävät vaatekappaletta välittömän nefarisen taikuuden tarkoituksiin, loitsien niiden avulla sairauksia toisiin ihmisiin. Vähän aikaa ennen helluntaita taikurit vievät hautuumaalle vaatekappaleita, karvatukkoja, rihmoja j.n.e. ja hautaavat ne maahan, samalla loitsien tauteja niihin henkilöihin, joilta he ovat nämä vaatekappaleet ottaneet.[908]
Votjakeilla on omituinen käsitys pukuna vielä kantamattoman, mutta siksi valmistettavan vaatteen ja vaatekappaleen sympatetisesta suhteesta tulevaan käyttäjäänsä. Kun paitaa ommeltaessa kauluksen sija leikataan irti, irtileikattu kaistale on pantava sellaiseen paikkaan, missä sitä kukaan ei voi nähdä. Muutoin, jos taikuri löytää kappaleen, hän voi pilata sen, jonka johdosta se ihminen, joka pitää paitaa, josta kaistale on leikattu, saattaa sairastua.[909] Tässä ei siis yhteys vaatteen ja sen kantajan välillä perustu ruumiillisen kosketuksen kautta syntyneeseen suhteeseen, vaan on kokonaan kuviteltua laatua. Tällainen käsitys on kyllä voinut syntyä sellaisenaankin mielleyhtymien tietä, mutta saattaa se myöskin olla analogiamuoto toisille, ruumiilliseen kosketukseen perustuville samanluontoisille käsityksille.
Tällekiu osalle tutkittavanamme olevaa aihetta saatetaan löytää vertauskohtia ensiksikin lähimpien naapurikansojen taikuudesta niinhyvin lännestä- kuin idästäkinpäin. Suomen ja Ruotsin ruotsalaisten taikakäytännössä on varsin läheisiä analogioita. Syntyessä otetaan esim. poikalapsi Uudellamaalla vastaan villahameeseen, jolloin se helposti voittaa tyttöjen suosion, tyttölapsi villapaitaan, jolloin hänestä tulee miesten mieleinen,[910] tahi pistetään syntynyt miehen alushousujen lahkeen lävitse (poikalapsi oikeanpuolisen, tyttölapsi vasemmanpuolisen).[911] Ruotsissa tyttölapsi samassa tarkoituksessa on otettu vastaan miehen paitaan, poikalapsi naisen paitaan.[912] Viron ruotsalaiset ovat käyttäneet vaatekappaletta suoranaisesti pahanilkisen taikuuden tarkoituksiin.[913] Sille, joka haluaa ulottaa vertailunsa laveammallekin, selvenee pian, että tämänsuuntaisia, jopa suorastaan näihin verrattavia menetelmiä noudattavat monet etäisetkin kansat, ja että ne perustuvat yleisiin taikaopillisiin peruskäsityksiin.
Vaatekappaleisiin semmoisenaan kohdistuu eri kansojen kesken yleensä paljon maagillisia käsityksiä, joista monet johtuvat niistä luuloista, joita vaatekappaleet ovat saaneet kantajansa personallisuuden edustajina, jopa identifioijina. Olen rajoittanut tarkasteluni vaatekappaleiden merkityksestä suomalaiskansojen taikuudessa koskettelemalla etupäässä sitä puolta, missä kuvastuu käsitys, että vaatekappale on saavuttanut taikaominaisuutensa sen kautta, että se on imenyt itseensä kantajansa ruumiillisen olemuksen osasia. Vaatekappaleiden merkitystä ja käytäntöä taikuudessa on selitelty etupäässä juuri ensinmainitun käsityksen kannalta, yhdistämällä se primitivisiin sielukäsityksiin, joiden mukaan elottomilla esineillä on sielunsa. Suomalaiskansojen käsitykset ja tavat osoittavat mielestäni jälkimäisen käsityksen — joka muutoin on suoranaisempi ja vähemmän teoretinenkin — suurelta osalta olleen tämän taikuuden haaran perustana.
[XIV. Jalan- sekä ruumiillisen kosketuksen jälki yleensä.]
Jalanjäljen, niinkauan kuin se on havaittavissa, ajatellaan yleensä sisältävän jotakin aiheuttajansa olemuksesta. Tähän käsitykseen perustuen jalanjälki on taikuudessa saanut suuren merkityksen ja käytännön aiheuttajaansa kohdistuvien taikavaikutusten välikappaleena.[914]
Suomalais-karjalaisissa taikakäsityksissä sympatetinen yhteys ihmisen ja hänen jalanjälkensä välillä kuvastuu erittäin selvänä. Jalanjäljet ovat tulleet monenlaisen taikomisen esineiksi ja niiden kautta aiheutetaan ihmisille ja eläimille voimakkaita taikavaikutuksia.
Jäljistä taikomiseen turvaudutaan nähtävästi etupäässä sellaisissa tapauksissa, jolloin taian suorittajalla ei ole käytettävissään jotakin muuta taiottavan personallisuudesta kotoisin olevaa taikavälinettä, jonka avulla hän saattaisi päästä taikayhteyteen taiottavan kanssa.
Varsinkin nefarisen magian alalla jalanjäljet ovat yleisenä taikomisvälineenä mitä erilaisimpien pahanilkisten tarkoitusten palveluksessa. Jos tekee tulen kalamiehen kolmelle askeleelle ja niistää niihin nenänsä, tämä ei saa kaloja.[915] Kulkija voitiin jäljistä taikomalla saada eksymään. Sitä varten tarvitsi pyyhkiä karhun käpälällä hänen metsäänmenojälkiään, leikata irti kolme askeleen sijaa, kääntää ne ylösalaisin ja edestakaisin, siten, että keskimäinen jää paikalleen, mutta etumainen tulee jälkimäisen sijaan ja päinvastoin. Tämän jälkeen jälkiä vielä on paineltava karhun käpälällä.[916]