Paitsi morsiamen vastaanoton jälkeen toimittamaa vanhempien ja joskus sukulaisten lahjomista, jakaa morsian häämenojen lopulla lahjoja sulhasen sukulaisille ja häiden virkahenkilöille, jonka ohella vielä saattaa tapahtua yleinen seremoniallinen kestittäminen.
Aviovuoteelle asettaminen. Makuuhuoneeseen vienti tapahtuu seremoniallisessa saattueessa, hääsoiton soidessa. Saattueen edellä kannetaan olutastiaa ja avioparia kestitetään makuuhuoneessa oluella. Morsian painetaan kolmasti vuoteelle, hänen yrittäessään yhtä monta kertaa nousta ylös. Morsianta tahi sekä sulhasta että morsianta lyödään vuoteelle asetettaessa ruoskalla. Birskin piirissä saattajat pitelevät toisistaan kiinni samalla tavoin kuin morsiustaloon sisälle tultaessa, saus kulkee kolmasti morsiamen ympäri ennen vuoteelle painamista ja lyö ruoskalla. Lastikissa asettuu vuoteelle ennen avioparia eräs häiden virkahenkilö ja paikka on lunastettava häneltä rahalla.
Tarkastelunalaiseen häämenojen kohtaan kuuluvat vielä käynnit sulhasen sukulaisten luona. Ne tapahtuvat seuraavana tahi jonakin hääpäivää lähinnä seuraavista päivistä. Vuoritsheremisseillä jakelee nuorikko kussakin talossa voikakkuja ja hänen miehensä tarjoilee olutta. Tätäpaitsi annetaan isäntäväelle rahoja.
Kokonaisuudessaan osottavat tämän häämenojen kohdan tavat, sen lisäksi mitä jo edellä tässä suhteessa on käynyt selville, huomattavaa yhtäläisyyttä vastaavien tshuvassien tapojen kanssa. Nämäkin vievät morsiamen aluksi aittaan tahi erityiseen pirttiin. Nuorikon ensimäinen esiintyminen tapahtuu hänen tutustuessaan appivanhempiin jakaessaan näille lahjat. Hääjoukon paikoilleen asetuttua rukoillaan olutkauhoja ja leipäviipaleita käsissä pidellen. Muutamien kuvausten mukaan toimittaa rukouksen uhripappi jomsa. Edelleen tapahtuvat avioparin väliset yhteiset syönti- ja juontimenot tshuvasseilla vastaavassa tämän ryhmän menojen kohdissa. Vedelläkäyntimeno siihen liittyvine tapoineen osottaa lähintä yhtäläisyyttä vastaavien tshuvassien tapojen kanssa. Tuodusta vedestä keittää nuorikko laska -lientä tahi salma -keittoa.
Votjakit.
Morsiamen hankkiminen.
Votjakkien avioliittotavoista ovat muutamat kahdeksannentoista vuosisadan etnografit antaneet tietoja. Puhuessaan votjakkien monivaimoisuudesta ja naisesta maksettavasta lunnasrahasta, mainitsee G.F. Müller, ettei morsiamia kuitenkaan aina hankittu lunnasrahalla. "Ne, joilla ei ole varaa maksaa lunnasrahaa, hankkivat morsiamia väkivallalla. Tätä varten he sopivat muutamien ystäviensä kanssa, pyytäen näitä avustamaan yrityksessä, tunkeutuvat väkivallalla morsiamen asuntoon ja vievät hänet pois. Tämän ohella votjakit, tehdäkseen yrityksen vaarattomaksi sekä saaliin varmemmaksi, todistajien läsnäollessa ryhtyvät sukupuoliyhteyteen tytön kanssa."
Georgi puhuu samaten monivaimoisuudesta ja naisen ostosta. "Vaimoja he ostavat, ja vaikka heille pakanallisessa taikauskossa pysyneinä ei olekaan kiellettyä pitää niin monta kuin saattavat elättää, niin kuitenkin on harvalla niitä kaksi tahi enemmän. Morsiamesta maksettava lunnasraha, jota he nimittävät jyrdun ja siitä sopimista jeroshu[?], nousee tavallisesti viidestä viiteenkymmeneen ruplaan, ja on morsiamen myötäjäisten määrä suhteessa siihen. Avioliitossa he ottavat huomioon vain taloudellisen puolen — — —".
Morsianten hankkiminen lunnasrahalla on votjakkien avioliittotavoissa kiinnittänyt myös N. Rytshkovin huomiota. Hän asettaa kuitenkin kysymyksenalaiseksi, onko tämä votjakkien tapa alkuperäinen vai ovatko he ehkä lainanneet sen tatareilta. Neljäskin huomiontekijä, J.P. Falk, puhuu naisen ostosta. Näin hankkivat vaimonsa ei ainoastaan pakanalliset, vaan myöskin kristityt votjakit. Mutta naisia hankittiin myöskin ryöstämällä, ja tällöin ei tyttö aina tehnyt neitseenä matkaa sulhasen kotiin.
Myöhemmät votjakkien avioliittotapojen kuvaukset kertovat kauttaaltaan saman suuntaisesti kuin vanhempien etnografien tiedot kahdenlaisesta avioliiton solmimismuodosta: kosintaan perustuvasta avioliitosta, jonka yhteydessä morsiamesta suoritetaan lunnasraha, sekä naisen ryöstöistä.