RAUTALAMMIN RUNONIEKAN ALBERT KUKKOSEN RUNOJA
Kirj.
Albert Kukkonen
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1913.
SISÄLLYS:
Runoilijan alkulause.
Johdanto.
Eero Varis Albert Kukkoselle
Runoilija Pentti Lyytisen patsasta paljastaissa.
Nykyinen aika.
Kansanjuhlassa Rautalammilla.
Kansanopistolla Äänekoskella lukuvuotta alkaissa.
Vanhan miehen miettehiä Lomakurssien lopussa.
Nuorisoseuran kokouksessa.
Vielä virttä viinan töistä.
Maamiespäivillä Rautalammilla.
Pellervon päivillä Helsingissä.
Valtiopäiväin avaamisesta.
Keisari Aleksanterin kuolinpäivästä.
Kiistelystä kielen päältä valtiopäivillä.
Suomenkielen asia ritari- ja aatelisäädyssä valtiopäivillä.
Hiljaiset Valtiopäivät.
Nuorisollen neuvoksi välttämähän väkijuomat.
Entisistä ja nykyisistä ajoista.
Rautatie-kokouksessa Pieksämäellä.
Muistelmia Iisalmen näyttelyssä käynnistä.
Teaterihuoneella juhlassa kylvettäjäin hyväksi Kuopiossa.
Kirurgisessa sairaalassa olostani Helsingissä.
Muistelmia vuosisadan vaihteessa.
RUNOILIJAN ALKULAUSE.
Tähän runokokoelmaani on valittu vanhempana tehtyjä runojani, mitähän milloinkin on sattunut syntymään. Kun minua on vaadittu niitä lausumaan useissa tilaisuuksissa, joita en edeltäpäin osannut ollenkaan ajatella, ja kun olin herkkä rupeemaan, olivat ne sitten kiireellä kyhättävät. Nuorempana tehdyt runoni eivät tulleet talteen pannuiksi, sanomalehdissäkin niitä aina oli, ja niin jäi niitä koko joukko hukkateille ja ijäti unholaan. Ensimäisiä runojani aloin tekemään noin 28 vuotiaana, vaan ne olivat enemmän leikkisiä ja rakkauden lauluja. Kun nyt olen jo elänyt elämäni ehtopuoleen, niin rupesin näitä teoksiani, mitä niistä vielä oli saatavissa, kokoomaan kirjaan. Päämääränä olen aina koettanut pitää runoudessani sitä henkeä, että niissä olisi nuorelle kansalle oppimista, erittäinkin mitä raittiusasiaan tulee, ja että nuoret aina valitsisivat tovereja ja karttaisivat pahoja seuroja, joihin nuori, kasvava kansa on herkkä rupeamaan. Jos siis näissä runoissani on jotakin opettavaista, olkoon se ihmiselämän ja kaiken siihen kuuluvan hyvän ohjeena. Missä taas ei mitään hyvää ole, jääköön se unholaan.
JOHDANTO.
Kirjoittanut Kaarle Krohn.