Kesän kiireitten perästä
Juohtui mielehen minullen
Nähdä sitä näyttelyä
Maamme maanviljeliöiden;
Katsoa myös kaupunkia
Siell' Iisalmessa isossa.
Sitten läksin liikkehellen
Oman ruunan rattahilla.
Matka joutui, tie lyheni
Suonenjoellen sukkelasti,
Josta vilisti veturi
Kiirehesti Kuopiohon.
Siitä sitten sievä laiva,
Ilma ilkkuen veteli
Maaningalle mahtavasti;
Siit' lisalmehen isosti.
Siell' oli tehty siisti portti,
Vierahillen valmistettu
Aivan liki laituria;
Jost' oli kulku kaunistettu,
Köynnöksillä koristettu,
Liput pantu liehumahan.
Oli myöskin oivanlailla
Käsityötä kaikenmoista
Pantu paljon nähtäväksi.
Varsinkin ol' vaimonpuolten.
Näitä kaikkee katsellessa,
Kaupunkia kierrellessä
Kului päivä puolisellen,
Kello kolmenkin kohalle.
Sitten miehet murkinallen
Alkoivat nyt astuskella,
Käydä kestikievarihin;
Johon meinasin minäkin
Päästä kanssa puolisellen,
Herkkuloillen herraspöydän,
Koska oli ohjelmassa
Saada ruokoa rahalla
Ilman säädyn erotusta.
Vaan siinäpä sitä erehyin.
Kun mä astuin astimia
Mennäkseni murkinoillen,
Tuli miesi tuntematon
Perässäni porstuassa;
Sepä seisotti minua,
Sanovi sanalla tuolla:
» Mihin aiot miesi mennä,
Mikä asia sinulla?»
Siihen vastasin vahillen:
»Jos ma pääsen puolisellen,
Herkkuloillen herraspöydän».
Siihen vahti vastoapi:
»Ei täällä sinun sijoa
Tällä tunnilla tulisi.
Kaikk' on tilat tilattuna,
Sa'allen hengellen salia
Istuimia ilmoitettu,
Ettet pääse ensinkänä,
Kuin et oottane ovella,
Koska käypi kello neljä,
Siihen asti herrat syövät;
Sitte saat suuhusi sinäkin.»
Siihen vastasin vahillen,
Etten oota ollenkana,
Jälkiruuillen ruvenne;
Ei vielä tuhoa tule,
Hätäpäivä päällen käyne,
Kosk' on kontissa evästä,
Tämän tuiman tukkeheksi.
Sitten läksin mä samassa.
Enpä tällä ensinkänä
Kertoelmalla ketänä
Tahdo loukata lopuksi
Enkä vahtia vakaista.
Tottapahan minun tunsi
Talonpoika-tolvanaksi;
Vielä lie vaatteista varonut
Halvaksi sen haltijata.
Ei tästä tään enempi
Ole mulla mieli musta;
Vaikka rupesin runollen,
Kertoelin kumppanillen,
Mitä matkalla tapahtui,
Näkemiä näillä mailla.
Vielä kerron viimeiseksi
Näitten seutujen somuutta,
Luonnon kaiken kauneutta.
Ihmettelin itsekseni,
Kuink' on Luoja luomisessa
Toimittanut toiset seudut,
Silloin jo sileiksi tehnyt,
Kuin on kuu kokohon pantu,
Kuin on aurinko alettu,
Laskettuna maan perustus,
Ett' on muokata mukavat,
Viljellä on sangen sievät;
Ei oo kiven kiertämistä,
Louhikoitten lohkomista,
Niinkuin ompi niillä seuduin,
Mistä kertoja kotosin
Läänin suuren länsipuolta,
Rautalammin rantamailta.
TEATERIHUONEELLA JUHLASSA KYLVETTÄJÄIN HYVÄKSI KUOPIOSSA.
Ansainneeko aineheksi,
Ottaa puheeksi pakina,
Sanella saunaväestä,
Kyllin kylpyvierahista?
Vai lie aine aivan huono
Sanella runosanoiksi?
Vaan kuin sanoo sananlasku,
Että kaikki kelpajaakin
Laulajallen virren laadut;
Kun vaan saisi sattumahan
Sanan synnyt syitä myöten,
Luottehet lomia myöten.
Vesi on aivan arvollista
Ollut aikojen alusta.
Vettä kaikki kaipajaapi,
Koko Luojan luomakunta.
Vettä aivan arvosteli
Entiset esi-isätkin,
Koska sanoiksi sanovat
Kalevankin kansalaiset:
Ilma on emoja ensin,
Vesi vanhin veljeksiä.
Entäs nyt nykyinen aika,
Kuin on tarkat tutkimukset
Veden voimasta valittu,
Mitä auttais kylmä kylpy,
Mitä lämmin miellyttäisi,
Mitä savi, mitä suola,
Mitä höyry höydyttäisi —
Etten taida tarkemmasti
Nimittää niitä nimiä,
Mitä saapi saunavieras
Veden voimasta kokea
Kylpytiellä käydessänsä.
Kun on nyt tavaksi tullut,
Kylpykeino keksittynä,
Jota suosii suuret herrat,
Rouvat myöskin rohtonansa,
Viinit, hienot ryökkynätkin,
Ehkäpä ei pahaa tekisi
Höyrykylpy kyntäjällen,
Saada vähän virkistystä.
Mieli maistuisi mesillen,
Hunajallen höyrähtäisi;
Kuten tämän kertojankin,
Kun on ollut osallisna
Kylpijänä Kuopiossa.
Ehkä vaikutti vesikin,
Virkistänyt vanhan mieltä,
Kun hän kiireellä kyhäsi
Runon kehnon kylpijöillen,
Saunaväellen saneli.
KIRURGISESSA SAIRAALASSA OLOSTANI HELSINGISSÄ; 11 p. jouluk. 1898.
Mieleni minun tekeepi,
Ajuni ajatteleepi
Sanoa muuan sananen
Sängyn päältä seljältäni;
Vaan sen arvaa jo alussa
Ettei sairaasta sepästä
Takojata tai'a tulla,
Kun on aju ahtahalla,
Hermot heikossa tilassa;
Ei ne liiku liukkahasti,
Sanele runo-sanoja,
Kun ei mieli mesillen maistu,
Hunajallen höyrähtele.
Onpa käsikin olasta
Kovin käynyt kankiaksi,
Kaiketikin kalvosesta,
Ettei taho tuosta tulla
Miehen mietteistä mitänä.
Luonto kuitenkin lupaapi
Tapa vanha vietteleepi
Että pikkusen pitäisi
Kihnutella kirjoitusta
Mitä mielessä makaapi.
Mitäs virkan vuotehilta,
Sairasvuoteelta sanelen,
Onko lysti olo siinä,
Mieli mukava levätä.
Vaikk' on sängyt säädylliset,
Perin pehmiät levätä,
Aik' on siltä aivan pitkä,
Pääsemistä päivän päähän,
Yöt ne kahta katkerammat;
Tämän tietääpi kokenut,
Kokematon tät' ei tienne.
Viel' on vanhalla varotus
Lause muuan lausuttava
Nuorisollen nousevallen,
Kansallemme kasvavallen,
Kuinka terveys olisi
Katsottava kaikin puolin,
Ettei tuollen turmiota
Tehtäisi tahallisesti.
Terveys on kullan kallis
Kansan kaikella ijällä;
Ei sitä vastaa kullan arvo,
Eikä hopian hyvyydet.
Vielä lausun laitoksesta,
Kodista kirurgisesta,
Kuin on kaikelta kohalta
Juuri julkinen rakennus,
Jossa vissit virkamiehet,
Rohvessoorit rohkeasti,
Tohtorit tekevät työnsä.
Vaikk' on vaivat monenlaiset,
Leikkaukset satalukuiset,
Jotka täällä tehtänehen,
Onnistuu ne oivan lailla;
Kansallemme kallis taito.
Entäs ne ihanat immet
Hellät hoitajattaremme!
Kyllä vaatii virka tämä
Paljon heiltä palvelusta,
Huolellista hoitamista.
Viel' on laitos laitettuna
Siltä kannalta siveeksi,
Ett' on siellä sielun hoito,
Kaikkein kallihin tavara,
Sairahillen saatavana.
Se on herkku hengellinen,
Jota siellä jokaiselle
Täysin määrin tarjotahan.
Ei oo puutosta papista
Siinä selvässä valossa,
Jonka Jeesus jätti meillen.
Kun nyt tunnen terveyteni
Jälleen saaneeni jälellen,
Niin on kyllin kiittäminen;
Ilomielellä iloitsen.
Ja ei oo minulla muuta
Jättää muistoksi jälellen
Tällen Suomen sairaalallen
Kuin tää kehno kiitokseni,
Runomuotohon mukailtu.
MUISTELMIA VUOSISADAN VAIHTEESSA VUONNA 1901.
Kun on taaskin kuljettuna,
Vuosisata vierähtännä,
Jäänyt tuonne jälkipuoleen,
Niin mä aivon arvostella
Eli puoliskaan puhua
Vuosisadan vaihehia:
Mitä tällä taipaleella
Sata vuottakin sanovi,
Jos sen ehtisi elämä
Vaikka puoliksi puhua,
Kuink' ois sillä kertomista
Monenmoista muistoansa.
Mainitsen vaan muutamia,
Mi on jäänyt muistihini
Tällä inhalla ijällä,
Kuudenkymmenen kululla.
Ihan ihmeellä tuleepi
Katsella nyt kansan töitä,
Kyliä ja kaupungeita,
Kuin on kaikelta kohalta
Koriaksi koristettu,
Erilaiseks' entisestä
Viime vuosikymmenillä.
Mitähän sanoisi miehet,
Ukot entiset eläjät,
Jos ne tulis tuonelasta,
Nukkunehet nurmen alta
Tätä kaikkee katsomahan.
Tuskin enää tuntisivat
Suomen seutua kodiksi,
Kuin on kodit korjaeltu,
Kaupunkimme kaunistettu,
Levitetty, laajennettu,
Erilaiseks' entisestä.
Paljon onpi parannusta,
Taloudellista tapoa,
Opin ohjeita monia
Tuonut tämä vuosisata;
Kun on koneet kaikenlaiset
Käytäntöhön keksittynä
Talonpoikainkin talossa.
Etenkin on höyryn hyöty,
Voima varsin voimallinen
Konehissa käytännössä.
Joka vetääpi veturit,
Rallattavat rautavaunut
Kyllä kiireellä kululla
Pitkin Suomea sujuvat.
Siitä laivat lastillensa
Saavat voiman voimallisen,
Kulullensa kunnon kyydin
Höyryn voimasta hyvästä.
On tuosta osa otettu
Talonpojan tehtäviinkin,
Höyryvoimasta varattu.
Paljon ompi parantunut
Maamme maanviljelyskin;
Kaikki työt ja toimitukset
Kohonneet on korkeimmilleen,
Joist' on tulo tuottavampi,
Paljon entistä parempi.
Samoin kaikki työkalutkin
Ovat uutta entisestä;
Jotka työtä jou'uttavat
Erilailla entisestä.
Vielä antoi armollinen,
Meidän kuulu keisarimme,
Aleksanter aikanansa
Monenmoista korjausta.
Valtiotkin valmisteli
Ajan pitkäisen perästä.
Antoi myöskin arvollisen
Suomenkielen suosimisen,
Että tuomiot tulevat
Kansan kielellä omalla,
Talonpojan tuttavalla.
Täss' oon tuonut: muutamia
Edistyksemme eväitä
Vuosisadan vaiheista.
Vaan kun alkaa askeleemme
Sadan uuden uutisillen,
Teillen tuntemattomillen,
Niin on arvelun alaista,
Tiemme tuiki tuntematon,
Mitä vielä vitsausta,
Surun aikaa Suomellemme
Suopi meillen suuri Luoja.
Suoko vielä rauhan rannat
Täällä tyynenä pysyvän,
Vaiko myrskyt monenlaiset
Rauhan teitä rasittaisi.
Siispä kaikki Suomen kansa,
Yksin mielin, yksin kielin,
Anna alhainen rukous
Jumalallen julkisesti,
Että rauhassa eläisit,
Kunnialla kuolla saisit
Suomi-äidin suosiossa,
Rauhan kaiken kainalossa.