Kuten sanovat sanomat,
Viikkolehdet viestit tuovat,
Mitä herrat Helsingissä,
Arvoaatelit sanovat
Suomenkielen suosiosta,
Kun ei kuulu heillen vielä
Suomi suosittu olevan,
Että kelpais keskustella
Suomalaisilla sanoilla
Aatelistenkin asiat.
Tuosta on hyvä todistus
Nähty näillä valtioilla,
Kuinka Yrjömme yritti,
Koetti Koskinen puhua
Ensikerran aatelissa,
Puhevuoroa piteä
Suomalaisilla sanoilla
Arvoisellen aatelillen.
Vaan siell' ei suomea suvaittu,
Kieltä kehnoo käytettävän.
Joka ensiksi esiintyi,
Von Poriini ponnisteli,
Kovin vastusti kovasti
Viimeiset viikinkivoimat.
Samoin muita muutamia
Suomen kielen sortajia
Yhdistyypi yhtä mieltä.
Sanoivat sanalla tuolla,
Ettei kelpaa keskustella
Suomen kieli kuultavaksi
Arvoaateli-suvullen.
En siltä sanoa saata,
Arvoaatelis-sukuiset,
Niinkuin miehet muutkin herrat,
Onhan niissä oikioita
Suomenkielen suosijoita,
Jotk' ei soisi sortumahan
Suomi-äidin suomenkielen,
Jonka ennen äiti neuvoi,
Oma vanhempi opetti
Lapsillensa laupiaasti.
Vielä teillen viikinki-herrat
Kansan puolesta puhelen:
Miksi teillä mieli musta,
Miksi, vaino ja kateus
Ompi oman kielen päältä,
Koska kerran ollaan kaikki
Yhden Suomen synnyttämät,
Yhden kantamat kanaset,
Vaikka häivyimme hajalle
Suomen saaren seutuville.
Miksi siis ei yksi mieli,
Yksi mieli, yksi kieli
Ylhäisillä, alhaisilla
Kaikuis kaiken kansan suusta;
Suomi suosittu olisi.
Sitten loppuis kielikiistat,
Kovat väitökset välistä,
Selviäisi seuraelämä,
Kateuskin kahden puolen
Ylhäisien, alhaisien;
Vielä voisi veljeskättä
Tarjotakin toisillensa
Sovinnon suloista kättä,
Joka rauhan rakentaapi.
HILJAISET VALTIOPÄIVÄT 1899.
Hiljallehen ensin hiihä,
Ettet väsyne välillen,
Maseneisi matkan päällen:
Sananlasku sangen vanha,
Valmistettu vanhemmilta,
Meiltä mielehen otettu.
Samaa saattavi sanoa
Vielä näistä valtioista,
Päivistä pidettävistä,
Hiljaisista hiihtäjistä;
Kuin ei kuulu kuulumia,
Sanele sanomalehdet
Miesten mietteistä mitänä.
Ain' on maalla arveluja,
Suomen suurilla saloilla,
Miten siellä miehet jaksaa
Tehtävänsä toimitella.
Onko miehet ollenkana
Täysin terveessä tilassa,
Vai lie tullut taudin aika,
Lentsutauti liikkehellä,
Joka maalla matkustaapi;
Tahtoopi se talvikaudet
Ukkosia uuvutella.
Vaan on arvelun alaista,
Puhe puusta katsojalla,
Tohtiskohan tuokin tulla
Suomen suurehen kylähän,
Herraisehen Helsinkihin,
Joss' on rohdotkin ramilla,
Vastamyrkyt valmihina
Taudin synnyt tappamahan.
Näitä kansa keskenänsä,
Näistä päivistä puhuvat,
Vähän leikkiä lisäksi.
Vaan sen arvaamme asian
Mekin maalla matkustajat,
Ett' on siellä edessänne
Arkaluontonen asia,
Joka säädyt seisottaapi,
Painaapi pahallen mielen,
Ajatukset ahtahallen,
Että puuttuupi puhetta,
Miettehissä meininkiä.
Mitä miehet tehtänehen,
Soveltuva sotalaki,
Jota suosis Suomen kansa
Sekä kelpais keisarillen —
Se on tointa tärkeätä.
Tästä jatkui pitkä juttu,
Vaikk' on ainoa asia
Vielä näillä valtioilla,
Että kesti keskustelut
Eikä päästy päätöksihin,
Kun oli aikoa kulunna
Vielä viisi kuukauttakin.
Vaan on vielä tietämätön,
Asiakin arvelussa,
Tokko päätökset pitääpi
Eli ei merkinne mitänä
Valtiopäiväpäätöksemme;
Jos ei perustus pitäne,
Suomen laki suojanamme.
Tääll' oli myöskin tutkittava
Manivesti mainittava
Heleässä helmikuussa;
Joka tuotti tutkintoa,
Aivan paljon arvelua,
Se on paljon seisottanna
Yhteistä asian tointa.
Kaikistapa kansa saapi
Seuraukset selvitellä.
Mitä kansa saa kokea —
Ettei tiedä tuulen päällä
Mitä sattuupi selällä.
NUORISOLLEN NEUVOKSI VÄLTTÄMÄHÄN VÄKIJUOMAT.
(Raittiusjuhlassa.)
Soisin Suomeni hyväksi,
Kaiken kansan raittihiksi,
Että kuuluis kaikin paikoin
Hyvä maine Suomenmaasta.
Ettei kuuluis kaikkialta
Kamaloita kertomia,
Saapi nähdä sanomissa
Miesimurhia monia
Siellä täällä tapahtunut
Suloisessa Suomessamme.
Tätä kaikkee katsellessa
Vesi silmähän vetääpi,
Kuin on kurjoa elämä,
Pahuutta jälellä paljon
Kaikin paikoin kansassamme.
Se on maallemme häpeä,
Rannoillemme raskas kuorma,
Että on elämä vioissa,
Rikoksissa riettahissa.
Mistä paisuupi pahennus,
Mistä syyt on saatavissa,
Kuss' on kurja turman lähde?
Se on vaka vanha herra,
Viina se vihattu vieras,
Kaikkein kauhujen tekijä,
Luojan töitten turmelija.
Vaikk' on tuomarin tuvassa
Monet sakot suorittanna,
Viel' on pantu putkahankin,
Vesileivällen vedetty,
Vaan ei tunne turmatöitään
Eikä pahojaan paranna.
Vaan ei tuollen turmiollen
Vie oo sulkua suvaittu
Lain kautta laitettua,
Tehty lukkoa lujoa,
Ettei pääsis pöydän päähän
Isäntänä istumahan.
Sit' oon ihmennyt ikäni,
Ajan kaiken kummastellut,
Kun niin kauan kansakunnat,
Esivallat voimalliset
Suosiipi sitä sukua,
Lipiätä myrkkylientä;
Ettei jo ajalla ennen
Maasta temmattu tulinen,
Viety pois vihainen konna
Kansan kaiken saatavista,
Kuin se turmeli tuhannet,
Sadat surman suuhun saattoi.
Suotta Suomen kaikki kunnat
Edusmiehensä evästit,
Valtioillen valmistelit
Sillä lauseella lujalla,
Että alkohooli herra,
Kansan kaiken turmelija
Äkin poies poljettaisiin
Aivan apteekin alallen,
Tipparohdoks' rohtoloihin.
Ei kaikunut kansan ääni,
Vaikuttanut valtioissa,
Suomen herroissa hyvissä,
Meidän arvo aatelissa,
Pohatoissa, porvareissa,
Jotka aivan ankarasti
Puolusti pahatekoa,
Väkijuomain valmistusta.
Niinpä lausunkin lujasti,
Sanon kansan kuultavaksi,
Suomen säädyillen sanelen:
Jos teill' ompi onni suotu
Vielä päästä valtioillen,
Isoisillen istuimillen,
Tehkää tuosta turmiosta,
Väkijuomain väijynnästä
Loppu kerran kaikkenansa,
Loppu liemestä häjystä,
Tuhansien turmiosta;
Se on kansalle kirous,
Vihanmalja tälle maalle,
Tuskan tuoja ja häpeän,
Koston kerran Korkealta.
ENTISISTÄ JA NYKYISISTÄ AJOISTA (1907).
Ruvennenko runoilullen
Tämän ajan asioista; —
Kuinka ajan kunkin kulku
Menojansa muutteleepi.
Samoin kaikki kansan toimet
Tapojansa toimittaapi
Aina kullakin ajalla;
Kuin on täällä kulkeminen,
Milloin myötä-, milloin vasta-
Tuulta täällä soudettava
Tämän maaliman merellä,
Ihmisillä ilman alla.
Kuitenkin on kulkijoilla,
Nykyajan asujoilla
Monenmoista muuttelua;
Joita nyt nykyinen aika
Tuopi etehen enemmän
Kaiken kansan keskentehen.
Kun on vielä vaaliajat,
Valtiollen valmistukset,
Edusmiesten evästykset.
Näistä ompi nähtävänä,
Näistä toimista tulokset,
Kuinka ompi Suomen kansa
Eri seuroiksi erinnä,
Pukeutunna puolueisiin,
Joita on jollain nimillä.
Siitäpä tulevi sitten,
Ett on kansasta kadonnut,
Sopu kaikki sortununna,
Veljeys manallen mennyt,
Mielet monimielisiksi;
Joista syntyy sanasota,
Kiistelyjä kiivahia.
Vaan mikä puolueista parahin
Ompi maata moittimassa,
Vielä vanhoja tapoja,
Se on suuret sosialistit,
Mokraatit monilukuiset;
Jotka kautta kokousten
Juttujansa jutteleepi;
Akitaattorien avulla.
Vaan on näissä joutavia
Monen puolueen puheissa.
Nää on aina alkusyynä
Että seuroja enemmän,
Puolueita kaikin paikoin.
Ompi sitten syntymässä.
Eri seuroiksi elämä
Turmiollen turmeltuupi;
Josta näky nähtävänä,
Edessämme esimerkit,
Miten on mielet muuttunehet,
Sopu kaikki sortununna
Kansan kaikissa tiloissa.
Paha on nähä näkevän,
Paha kuulla kuulevankin.
Toista oli aika ennen,
Viime vuosikymmeniset.
Eipä silloin elämässä
Ollut paljon puolueita;
Oli kaksi kaikestansa:
Olihan omat suomalaiset,
Vaarit vanhat ruotsalaiset.
Nyt on uudet urohomme
Ottanehet ohjelmaansa
Kutsut kuudella nimellä.
RAUTATIE-KOKOUKSESSA PIEKSÄMÄELLÄ 6 p. heinäk. 1898.
Kuin ma satuin saapuvillen,
Koska kokousta pitivät
Tehtävistä rautateistä,
Mikä paikka ois parahin
Poikkiradaks' Pohjanmaallen.
Oli myöskin oivanlailla
Tänne tullut ukkosia
Seurakunnast' seitsemästä.
Mitäs äijät äykäsivät,
Kun oli linjasta kysymys?
Mistä halus Haukivuori,
Vaatimus oli Virtasalmen,
Mistä paras Pieksämäen,
Haluaisi Hankasalmi,
Jutteleepi jäppiläiset.
Kysyttyä komitean,
Mikä paikka ois' parahin,
Kaikki vaarit vastajaapi:
»Kodin kautta kulku suorin,
Kynnys väärä on kylähän.»
Mik' oli tieto tilastoista,
Viemisistä muillen maillen,
Koottuna komiteallen?
Suuret summat Pieksämäki,
Harkinnut ol' Hankasalmi
Tuotavaksi tukkisummat
Lähes miljooniin menevät.
Entäs sitten sarvipäitä,
Tuhansia teurahia,
Vielä voita varsin paljon,
Jonka katsoi komitea
Liioitelluksi luvuksi
Yhden vuoden vaihtuessa.
Tämän tunsi tuhmempikin
Ettei ole ensinkänä
Tässä kohtuutta katsottu
Laskuja nyt laitettaissa.
Vielä paljonkin puhuivat,
Kovin paljon kiistelivät
Paikkakuntansa paraaksi
Keski-Suomen kuuluvissa,
Jok' ei tienne tarkemmasti,
Erittäinkin etäisimmät.
Luulis ehkä Eedeniksi,
Aatamin asuntomaiksi,
Paratiisiksi paraaksi.
Mitäs vielä viimeiseksi
Vaatimus on Rautalammin?
Onko siellä ollenkana
Kuten muilla muutamilla
Viljavasti viemisiä
Maalimankin markkinoillen,
Joista tuloa tulisi
Vähänkänä valtiollen.
Mutt ei miehet Rautalammin
Ole liikoja lukenna
Tilastoihin, tietoihinsa,
Kysymyksiin komitean;
Sitä vaan he vaatisivat
Että se entinen linja
Tarkoin tutkittu tulisi,
Saisi säädyn suostumusta,
Tulisi jo tehtäväksi
Suonenjoelta Suolahtehen.
Kyll' ois' vielä kehumista,
Kuten miehillä muillakin,
Vaan oomme liiaksi likiset
Kehumahan kuntiamme.
Vaan se kuuluis kauniimmalta,
Kuin se kuuluis toisten kautta
Kehuminen, kiittäminen.
Viel' ois sana sanottava
Seudustakin seutukunnan,
Kuinka tääll' on suuret kosket,
Vesiseudut verrattomat.
Jos ois jokin kulkukeino
Paikkakunnalla parempi,
Totta syntyis suurempia
Tehtahia tehtäväksi;
Kosket kovat, kuohuvaiset
Tulolähteeksi tulisi.
Vielä viimeksi sanelen
Kokouksesta komitean.
Kiitän herroja hyviä,
Palmeenillen sanon paljon,
Joka johti komitean.
Kaikk' oli käytös kansallista,
Seurassa sopiva sääntö;
Enkä kuullut ensinkänä
Herrain ruotsillen rupeevan,
Kuten tahtoo tapa olla;
Kaikki kävi keskustelut
Suomen suorilla sanoilla,
Talonpojan tuttavalla.