Kuin salaman satuttamana Hermosa nämät sanat kuullessaan kavahti ylös huudahtaen: "Mahdotonta! Missä on Don Torribio? Käske häntä luokseni!"
Hetkisen kuluttua tuli Torribio, keskiaikainen kaunis mies, viehättävä ja notkea käytöksessään, sisään. Nöyrästi kumartaen hän tervehti hallitsijatartansa, joka ystävällisesti ojentaen kätensä sanoi: "Olen onnellinen Teidät nähdessäni. Istukaa ja kertokaa minulle jotakin tuosta miehestä, joka kutsuu itseään Kivisydämeksi ja joka erämaassa niin paljon meitä hyödytti. Kuten olen saanut tietää, kuulutte tuntevan hänet".
"Oi, jotta voisin sanoa Teille totuuden!" Don Torribio huudahti.
"Kivisydän tuo nuori seikkailija, jonka olette nähneet, on villin
Tiikerikatin, tuon peloittavan rosvoilijan poika, jonka nimeäkin koko
seudussa mainitaan kauhulla".
Ikäänkuin käärmeen pistämänä Hermosa vaipui istuimellensa, kasvonsa kalpenivat ja vapisevalla äänellä hän sanoi: "Mahdotonta! Se mies, joka niin jalosti meitä kohteli, ei voi olla mikään pelottava rosvoilija".
"Olen kuitenkin kertova, mitä henkenne pelastajasta tiedän", Torribio jatkoi. "Kivisydän on tuon kuuluisan Tiikerikatin poika, niinkuin jo mainitsin. Isän maine on luonnollisesti siirtynyt poikaan ja tehnyt tämän yhtä peloittavaksi, kuin hänenkin. Kuitenkin on minun tunnustaminen, että vaikka häntä monesta rikoksesta ja häpeällisestä teosta syytetään, ei vielä ole ollut mahdollista saada häntä syytteen alaiseksi. Kaikki, mitä hänestä kerrotaan, on läpitunkemattomaan salaisuuteen kiedottuna. Kivisydän lienee noita tunnetuita mehiläis-metsästäjöitä, joiksi muutamia puolivillejä kutsutaan, jotka ympäri heinäaavikoita ratsastelevat ja tuontuostakin ystävällisessä sovussa liittyvät intialaisiin".
"Kuinka mielelläni enkö riistäisi sitä salaisuuden huntua, joka henkenne pelastajata ympäröi! Kentiesi joskus tähän tilaisuus tarjoutuu".
"Oi, kuinka olisin teille kiitollinen siitä", Hermosa vastasi ojentaen kätensä hovimestarille, joka kohteliaasti tervehtäen poistui.
Viides luku.
Eräs yhtymys. — Vastenmielisiä havaintoja.
Erottuaan matkailijoista, jotka, kuten olemme kuulleet, onnellisesti saapuivat kotiinsa, Kivisydän käänti hevosensa tiheässä metsässä olevaan vuoren luolaan, joka oli useinmainitun rosvoilijan, Tiikerikatin, suosima olopaikka.