Aittanen taas on rakentannt koko talonsa uudelleen ja semmoiseksi kartanoksi ettei koko paikkakunnalla toista ole, ja on vielä talonsa nimenkin uudistanut joka nyt on "Onnela" sillä onnellinen hän todella on, viettäen mitä suruttomampia päiviä armaan Liisansa kanssa, joka taas puolestaan on rakkaalle miehellensä lahjoittannt pienen ja kauniin ympyrä poskisen pojan jonka nimi on "Onni Wilhelm". Usein nähdään pieni Wille äitinsä sylissä kun äiti kävelee Tuomon vaimon seuraamana Karion santaisella rannalla muistellen entisiä nuoruutensa aikoja jolloin hän hyrähti lautamaan vanhaa tuttua lauluaan:
Tyttö se tässä istuva
Tällä nurmella viherjällä
Ompi tässä kasvanut,
Tällä järven lahdelmalla
Huvitukset on saanunna
Noilta laineen huminoilta.
Äidin lopetettua äännähtää pikku Willekin jotain, äitiään iloittaakseen.
Usein on myös Onnelan isäntä Kariossa Tuomaan vieraana, jolloin ukot naurain haastelevat muinaisia kauppamatkojaan ja äkkinäisiä kosioretkiään, pysyen yhä uskollisina toinen toisilleen.
Kevät Kariossa.
(Lauletaan kuin: "Sua lähde kaunis katselen", j.n.e.)
Kaunis nyt ompi katsella
Luonnon ihanaisuutta;
Kaunis on myöskin kuunnella
Lintuisten laulua.
Nyt on meillä kevät taas
Ilo, riemu, Karioss'.
Ruohot, kukat, kedolla,
Ovat kaunistuksena.
Näinpä Luoja muuttelee
Kaunihiksi laittelee,
Jotta linnut kilvallaan
Kariossa kiittelee.