— Enpä toki, vastasi poika, ja tehtyään äkkiä käänteen paikallaan sai hän hiuksensa irti Stepanin käsistä.
Poika lähti juoksemaan, mutta Sascha läksi hänen perässään ja antoi hänelle aimo sysäyksen selkään, jotta hän kaatui. Puutarhuri juoksi taas meteliin ja otti poikaa vyöstä kiini.
— Anna sormus! kiljui Sascha.
— Odota, herra, me viemme hänet voudin kuritettavaksi, sanoi Stepan.
Puutarhuri vei vankinsa talolle, ja Sascha seurasi perässä katsellen pelolla revityitä ja tahraantuneita housujaan. Kaikki kolme tulivat Kirila Petrovitschia vastaan, joka meni katsomaan talliinsa.
— Mitä se on? kysyi Kirila Petrovitsch Stepan'ilta.
Parilla sanalla kertoi Stepan koko historian.
— Sinä, hirtehinen, sanoi Kirila Petrovitsch, kääntyen Saschaan, mitä sinulla oli hänen kanssaan tekemistä?
— Hän varasti kolosta sormuksen, isä, käskekää hänen antaa se.
— Minkä sormuksen? mistä kolosta?