Lähestyvien komentosanat alkoivat kuulua, aseet välkkyivät puitten välistä ja puolitoistasataa sotilasta hyökkäsi esiin metsästä lähestyen kiljuen vallia. Dubrovskij asetti sytyttimen; laukaus onnistui — eräältä vei luoti pään sekä haavoitti kahta. Sotilaat peljästyivät, mutta upseeri hyökkäsi eteenpäin. Sotilaat seurasivat häntä ja juoksivat vallihautaan. Rosvot ampuivat heitä pyssyillään ja pistooleillaan ja rupesivat kirveet kädessä puolustamaan vallia, jolle raivostuneet sotilaat kiipesivät, jättäen vallihautaan noin kaksikymmentä haavoitettua toveriaan. Käsirysy alkoi. Sotilaat olivat jo valleilla, ja rosvot alkoivat peräytyä. Mutta silloin lähestyi Dubrovskij upseeria, tähtäsi pistoolillaan hänen rintaansa ja laukasi. Upseeri kaatui selälleen. Muutamat sotilaat ottivat hänet syliinsä ja veivät kiireesti metsään, toiset peräytyivät kadotettuaan päällikkönsä. Innostuneet rosvot käyttivät hyväkseen tätä hämmennystä. He potkivat sotilaita ja ahdistivat ne vallihautaan — piiritetyt voittivat. Kiljuen ajoivat rosvot sotilaita takaa. Voitto oli varma. Kun Dubrovskij luuli, että vihollinen oli jo lopullisesti kukistettu, peräytti hän miehensä, sulkeutui linnoitukseensa ja määräsi vahdit sekä kielsi kenenkään poistumasta. Hän käski myös auttaa haavoitettuja.
Viimeiset tapahtumat käänsivät jo oikein todenteolla hallituksen huomion Dubrovskijn rosvouksiin. Hänen asemastaan koottiin tietoja. Koko osasto sotilaita lähetettiin ottamaan häntä kiinni joko elävänä tai kuolleena. Muutamia miehiä hänen joukostaan saatiinkin vangiksi, mutta niiltä saatiin tietää, ett'ei Dubrovskij ollutkaan heidän joukossaan. Muutamia päiviä senjälkeen kokosi Dubrovskij kaikki seuralaisensa ja ilmoitti heille, että aikoi jättää heidät ainaiseksi sekä kehoitti heitä parantamaan elämänsä.
— Te olette tulleet rikkaiksi minun johdollani, jokaisella teistä on sellainen muoto, että vaaratta voitte mennä johonkin etäisempään kuvernementtiin ja viettää siellä lopun elämäänne kunniallisissa toimissa ja ylellisyydessä. Mutta te olette kaikki rosvoja ja luultavasti ette tahdo jättää ammattianne.
Puheensa loputtua jätti hän heidät ottaen yhden mukaansa. Kukaan ei tiedä, mihin hän meni.
Alussa epäiltiin, oliko tuo rauhallisuus todellista — rosvojen rakkaus päällikköönsä oli tunnettu — luultiin, että he koettivat pelastaa hänet, mutta se oli kuitenkin todellista. Hirveät vierailut, palot ja ryöviöt loppuivat, maantiet tulivat turvallisiksi. Toisten tietojen mukaan saatiin kuulla, että Dubrovskij oli mennyt ulkomaille.
End of Project Gutenberg's Aatelisrosvo Dubrovskij, by Alexander Pushkin