— "Ei, kiitoksia! Käskepä paremmin toimittaa minulle asuntoa".
— "Mimmoista asuntoa? Jää minun luokseni".
— "Ei sovi; minä en ole yksin".
— "Tuo kumppalisikin tänne!"
— "Minulla on mukanani … vaimo-ihminen".
— "Hei vaan! Mistä sen olet siepannut? Hi-hi!" Ja Surin vihelsi niin merkitsevästi, että kaikki purskahtivat nauramaan, ja minä kävin aivan hämilleni.
— "No", jatkoi Surin, "olkoon niin! Saat asunnonkin. Vahinko sentään… Olisimme toki pitäneet täällä yhdessä lystiä kuin ennenkin… Hohoi, poika! Miks'ei tänne tuoda tuota Pugatshevin kummia? vai niskoitteleeko muori? Sano, ettei hänen huoli pelätä, herra muka on varsin sievä, ei tee mitään pahaa".
— "Mitäs ajatteletkaan?" sanoin Surinille. "Mikä Pugatshevin kummi se on? Se on kapteeni Mironov-vainajan tytär, jonka olen pelastanut Pugatshevin rosvoilta ja jota nyt saatan isäni luokse maalle, jonne hänet jätänkin".
— "Kuinka! Sinuako sitten minulle äskön ilmoitettiin? Mitä hulluja tämä merkitsee?"
— "Perästä kerron kaikki. Mutta rauhoita nyt taivaan nimessä tyttöparka, jonka sinun husaarisi ovat peloittaneet pahan-päiväisesti".