— "Olette sitten kaiketi jollakin asialla täällä?"
— "Aivan niin. Tulin antamaan pyyntökirjaa keisarinnalle".
— "Te olette orpo; luultavasti on teille tehty vääryyttä, loukattu teitä".
— "Ei suinkaan; tulin pyytämään armoa, en oikeutta".
— "Sallikaa kysyäni, kuka te olette?"
— "Kapteeni Mironovin tytär"
— "Kapteeni Mironovin! Hänenkö, joka oli päällikkönä jossakin
Orenburgin kuvernementin linnoista?"
— "Niin juuri".
Rouva näkyi olevan liikutettu.
— "Suokaa anteeksi", sanoi hän vielä lempeämmällä äänellä, "suokaa anteeksi, jos sekaannuin asioihinne, mutta minä oleskelen hovissa; selittäkää minulle mitä te aiotte pyytää, kenties saatan auttaa teitä".