— Voitti! sanoi Herman, näyttäen korttiaan.
Pelaajien kesken alkoi kuulua kuisketta. Tshekalinski rypisti silmiään; mutta kohta palasi hymy taas hänen kasvoihinsa.
"Suvaitsetteko ottaa rahanne?" kysyi hän Hermanilta.
— Tehkää hyvin.
Tshekalinski otti taskustaan muutamia pankkipilettejä ja suoritti oitis maksun. Herman otti vastaan rahansa ja meni pois pöydän luota. Narumov ei voinut koota ajatuksiaan. Herman joi lasillisen limonadia ja lähti kotia.
Seuraavana päivänä illalla, tuli hän taas Tshekalinskin luo. Isäntä piti pankkia. Herman astui pöydän luo; punkteeraajat antoi hänelle oitis sijaa. Tshekalinski kumarsi hänelle ystävällisesti.
Herman odotti uutta jakoa, asetti kortin, pantuaan sen päälle neljäkymmentä seitsemän ruplaa ja eilisen voittonsa.
Tshekalinski rupesi jakamaan. Sotamies tuli oikealle, seitsensilmä vasemmalle.
Herman aukaisi seitsensilmän.
Kaikki ällistyivät. Tshekalinski joutui, näköään, hämille. Hän luki yhdeksänkymmentä neljä tuhatta ja antoi Hermanille. Herman otti ne kylmäkiskoisesti ja samassa poistui.