- Vaan jopa on aika panna maata; on jo neljännestä vailla kuusi.
Todellakin jo hämärsi; nuoret joivat lasinsa tyhjiin ja lähtivät kotiansa.
II.
Vanha kreivitär X. istui kammiossaan peilin edessä. Kolme neitsyttä ympäröi häntä. Yksi piti pune-astiaa, toinen hivusneulikkoa, kolmas korkeata, tulipunaisilla nauhoilla varustettua tanua. Kreivittärellä ei ollut vähintäkään vaatimusta ammon aikaa lakastuneesen kauneuteen, vaan säilytti nuoruutensa kaikki tavat, seurasi tarkalleen seitsenkymmenlu'un kuoseja ja pukeutui yhtä kauan, yhtä huolellisesti kuin kuusikymmentä vuotta sitte. Ikkunan luona, ompelupuiden ääressä istui neiti, hänen kasvattinsa.
"Hyvää päivää, grand'maman", sanoi sisään astuessaan nuori upsieri,
"Bon jour, mademoiselle Lise. Grand'maman, minulla on teille pyyntö."
— Mikä niin, Paul?
"Suvaitkaa minun esitellä teille muudan ystäväni ja tuoda hänet teille perjantaina tanssijaisiin."
— Tuo hänet suoraan tanssijaisiin, ja silloin hänet esittelekin.
Olitko eilen X—in luona?
"Kuinkas! oli varsin hauskaa; tanssittiin kello viiteen. Kuinka
Eletskaja on kaunis!"
- Ja, rakkaani! Mitä hänessä on kaunista? Semmoinenko oli hänen iso-äitinsä, kreivitär Darja Petrovna?… Paraiksi: hän on kai hyvin vanhettunut, kreivitär Darja Petrovna?