"Kuinka, vanhettunut?" vastasi hajamielisesti Tomski; "johan hän on ollut kuollut seitsemän vuotta."
Neiti kohotti päätään ja teki merkin nuorelle miehelle. Hän muisti, että vanhalta kreivittäreltä salattiin hänen ikäisensä kuolema, ja puri huultaan. Mutta kreivitär kuuli uutisen suurimmalla yhtäkaikkisuudella.
— Kuollut! sanoi hän, minä en tiennyt. Me nimitettiin yhdessä hovineideiksi, ja kun meidät esiteltiin, niin keisarinna…
Ja kreivitär kertoi sadannen kerran veljensä pojalle anekdootinsa.
— No, Paul, sanoi hän sitte; auta minua nyt nousemaan. Liisa, missä on nuuskarasiani?
Ja kreivitär neitsyeineen meni väliseinän taa lopettamaan toalettiansa.
Tomski jäi neidin kanssa.
"Ketä te tahdotte esitellä?" kysyi hiljaa Lisaveta Ivanovna.
— Narumovia; tunnetteko häntä?!
"En. Onko hän sotilas vai siviili?"
— Sotilas.