KILPI.
Sen vuoks' ett' ilkeät on ihmiset.
AINA.
Sen vuoksko heitä vihoin katselet?
KILPI.
Niin.
AINA.
Ei siis totta ole ensinkään;
Ett' ihmisien, niinkuin itseään,
Pitävi lähimmäistään rakastaa?
KILPI.
Kyll' oikein on. — Mutt' toisen rakastaa
Myös täytyy. Rakastathan minua,
Minäkin rakastan siis sinua.
AINA.
Ei vaari! Siunatkaatte vainoojianne,
Rakastakaatte vihollisianne!
Niin oppinut ma olen raamatusta.
KILPI (nousee levotonna seisaalleen).
Oikeinpa kuulustelet katkismusta!
LIISA (itsekseen).
Pienetkin kellot hyvin heläjää.
AINA.
Vaan sanos, ihmisiä miksi sä
Niin vihaat, vaari kultasein?
KILPI.
No, no! Ei nyt, vaan toiste.