AINA.
Jos ei se kauniilta soi korvissas,
En tiedä mikä sitte kaunis ois!
KILPI (itsekseen).
Mä tuosta olen oikein levoton!
AINA.
Et, vaari, olla saa noin vihoissas.
Miks' en mä vaiti ollut? Tahtos' on
Ett' aina sulle sen ma sanoisin,
Mi mielessäni on, ja kysyisin,
Mit' en mä käsittää voi. Kuuleppas
Olethan sanonut sen?
KILPI.
Sen mä tein.
AINA.
Siis saanhan haastaa?
KILPI.
Haasta, kultasein!
AINA.
En tiedä mistä minä alun saan. —
Minusta on kuin löytyis rakkaus,
Jok' ei niin ylentävä ole vaan
Kuin rakkaus on itse Jumalaan,
Niin tyyni ei, kuin on se rakkaus,
Jok' onpi mulla ollut sinuhun;
Mutt' semmoinen kuin mistä lauloin mä.
Kun siit' on kysymys, niin silloin mun
Sydämen' alkaa sykkäellä, kun
Suur' hätä ois, ja päätän' pyörryttää.
LIISA (itsekseen).
Sydäntä vaivaa, päätä kaivaa!
KILPI.
Ken tuota aivohos on ajanut?
AINA.
Ei kukaan!