AINA.
Kanarilintuin lensi häkistään,
Sen tiedät.
KILPI.
Tiedän sen, nyt kerro vain
Ja anna linnun mennä lentämään.
AINA.
Sen kanssa satuin salaretkelleni.
KILPI.
Sa salaretkelle!
AINA.
Niin vaan, mun vaariseni!
Mä' istuin lintuin luona huoneessain
Ja heinää annoin niille armahille,
Ja häkin ovi oli selällään;
Kun juuri juttelin ma pienosille,
Niin somin lintu lähti lentämään.
Tavoitin kiini häntä laattialta,
Onnettomuudeks' auk' ol' akkunain —
En kertoa voi sulle kauhuain!
Niin ulos lintu lens'.
KILPI (itsekseen).
En kuulla malta!
AINA.
Mun silmäin seuras hänen lentoaan,
Hän lensi tuohon tuomeen istumaan.
Niin ihmeen ilosalta näytti hän
Ja laulain koitti kultasiipiään.
Kuin kauniisti hän katsoi minuhun!
Niin oli niinkuin laulanut hän oisi:
Minäkin lystäilemään lähden poisi,
Lentäissään koreasti koivuhun.
KILPI (itsekseen).
Ah, jospa puheensa jo päättyiskin!
AINA.
Mä ikkunasta poijes pyörähdin
Ja hiivin hiljaan, oven aukasin.
Pihalle häntä kohti kiiruhdan —
Mut' eipä mua hän tok' älynnyt —
Siin' ottamahan käten' ojennan,
Vaan juuri kun…
KILPI.
Jos päättäisit jo nyt!