Kilpi. Lampinen. Liisa (lähtee samassa huoneeseen).
LAMPINEN.
Kas, kestääpähän karhu luolassansa!
KILPI.
Oi, terve tullut, vanha ystäväin!
(Syleilee Lampista).
LAMPINEN.
Syleillä voi tuo vielä veikkojansa!
KILPI.
Syleillä vanhaa sotaveljeäin
Mä taidan! yhdessähän taistelimme!
Muistatkos miehuuttamme Lapualla,
Muistatkos jyskettäkin Juuttahalla,
Me Venäläistä missä opetimme
Kuin Suomen poikain kanssa soditaan
Vaan missä Ryssän miekka minua…
LAMPINEN.
Oi, veikko! siit' ei enää sanaakaan!
Puolestas' yhtä paljon teit sä mulle,
Kuin mitä tehnyt minä olen sulle,
Mut suopas katsella mun sinua!
KILPI.
Miks' niin?
LAMPINEN.
Niin, kansa kertoo tullehen
Sun ihmisvihaajaksi, sitä en
Juur' ole luullut; mutta jutellaan
Ett' oletkin sa aika tonttu vaan.
Sa porttis salpaat, huonees lukitset,
Kuin tämä tieno rosvoja ois täynnä.
Sä eräkkäänä täällä elelet,
Et kenenkähän luona ole käynyt.
Jos tulee joku sua hakemaan,
Pois aina luolastas' hän ajetaan.
Olithan vilkas hulivili ennen
Ja tanssaelit tappeluhun mennen!
KILPI.
Onnettomuutein oi! jos tuntisit,
Käytöksein oikeaksi katsoisit.
Monesti on se mua pahoittanut,
Mun henkeni ett' olet pelastanut.