Niilo. Ei ajatusten puoleen, mutta —
Leena. Kenties aikomuksenne onkin puhua isäni kanssa?
Niilo (hämmästyksissään). Aivan niin; sehän minun aikomukseni olikin, vaan saanenhan onnen puhella teidänkin kanssa?
Leena. Minä käsken hänen tulemaan ulos.
Niilo (yksinään). Saakuri vieköön! Taas hän menee pois ja jättää minun tavallisuuden mukaan isänsä kanssa loruamaan.
NELJÄS KOHTAUS.
Niilo. Wiljakainen.
Wiljakainen. No, hyvää päivää, maisteri Heimo! Wielähän te olette täällä Käkisalmessa. Suvaitsetteko mitä?
Niilo. Suvaitsenko mitä? Oi, teidän puodissanne on hyvin paljon kaunista tavaraa, paljon, jota mieleni tekee!
Wiljakainen. Koko puotini on tarjolla. Mitä pitää olla? Pyöreääkö hattua, vai silkkihattua? Wai kenties haluatte uusia kesälakkeja aivan Pietarin muotia?