5.
Mutta vaivaloinen on kirkkotie,
Oi sä, neitoni armahin!
Raput laske seinälle, että mie
Sinun luoksesi pääsisin.
6.
Poika ei, sill' onpi mon' onneton
Pudonnunna jo rapuilta,
Mutta kirkonportti se varma on
Sekä leveä astua.
Niilo (läheten Leenaa). Hyvää päivää, kaunis neito!
Leena. Ai! tekö se olittekin?
Niilo. Ette suinkaan te ole vihoissanne siitä, että olen kuunnellut teidän lauluanne? Sillä laululla on kaunis sävel. Minä olen kuullut Kreetta Haapasalon laulavan sitä Helsingissä; vaan voin vakuuttaa, että jokainen, joka on kuullut sen laulun teidän suustanne, sanoo samoin kuin minäkin, teidän laulavan sitä paljoa suloisemmasti kuin hän.
Leena. En voinut haaveksiakaan, että niin taitava nuottien tuntija oli lähellä minua; muuten en olisi ollenkaan laulanut.
Niilo. Mutta sanatkin minua ihastuttivat; ne ovat vallan uudet.
Leena. Uudet, sanotte te? Ei ne ole uudet.