Niilo yksinään.
Niilo. Sitä pahempi, että Heikki on oikeassa. Jopa alan hävetä. Eikä olekaan mikään ihme, ettei Leena pidä minusta, kun näkee miten narrimainen minä olen. Joka kerran kun menen puotiin, saadakseni kohdata häntä, menee hän matkaansa ja jättää minun isänsä kanssa puhelemaan. Näin jäätyäni pulaan, on minun täytynyt joka kerta ostaa itselleni hattu, kun en ole rohennut oikeaa asiatani julkaista, sillä enhän voi asiatta mennä vieraiden luo. Luultavasti nauraa Leena minua siitä. Jos olisin miehuudella ja tarkoitukseni toteuttamiseen turvautumalla itseäni käyttänyt, niin olisin varmaankin jo kauvan aikaa sitten saanut tilaisuuden aukaista sydämeni hänelle, joutumattani pilkan-alaiseksi näiden kaikkien hattujen ostamisesta. Waan rakkaus on kummallinen sikiö; se syntyy sekä elää kahdella tavalla samalla kertaa. Ajan huviksi se minussa syntyi, vaan kohtapa poltin itseni, ikäänkuin perho, siinä liekissä, jonka ympärillä häärin. Ihmekö siis, että Leena katsoo minuun samoilla silmin kuin ensi alussa tietämättä, ettei rakkauteni enää olekaan pelkkää mairetta, mutta sydämeni hartainta toivoa. Niin, niin! tästä silmänräpäyksestä alkaen tahdon muuttaa tapani; ja vielä parempi olisi, jos minulle onnistuisi sammuttaa se vähäinenkin lemmen liekki, jonka kenties olen häneen sytyttänyt. Saakurin hatut! Pahuus vieköön, etten ole voinut olla rauhoillani!
SEITSEMÄS KOHTAUS.
Niilo. Tikka.
Tikka. Kuulkaa herra, rohkenenko kysyä, joko olette saaneet vekselinne ja olisiko teidän mahdollista auttaa minua rahanpulasta?
Niilo. En, hyvä isäntä, en toden todellakaan ole sitä vielä saanut.
Tikka. Ettekö? Sepä nyt vasta oli saakeli! Ties Jumala, mitä minun tulee tehdä. Tänäin täytyy minun maksaa suuri rahasumma tavaroista. Olenpa mennyt mies, jos ette minua pulasta päästä. (Itkee.) Ah, herra Heimo! Perkele vieköön, miten väärin te olette tehneet, kun olette saattaneet minun miesparan tämmöiseen helvetinmoiseen piinaan.
Niilo. Woi, mikä onnettomuus! Nyt hän itkee! Hävetkäätte toki, herra Tikka! Eihän miehen sovi itkeä noin vähänpätöisestä asiasta, akkojen työtähän se on. Rahanne kyllä saatte, se on tietty se.
Tikka. Woipi olla mahdollista, mutta, saakuri vieköön, eipä olekaan samaa, jos minä saan ne tänäin tahi vasta vuoden jälkeen. Näinköhän kuitenkin voisitte antaa minulle edes jonkinmoista takausta.
Niilo. Mitä takausta minä voisin teille hankkia, koska olen umpi vieras täällä kaupungissa? Paljoa helpompi on minun hankkia teille rahaa, kuin takausta.