(Menee.)
Wiljakainen. Kuulkaa herra, kyllä se on aivan totta mitä hän puhui. Me olemme saaneet sanoman hänen tulostansa. Hän on ostanut matkallansa lakin ja maksanut siitä kymmenen ruplaa. Minun täytyy tosiaankin mennä puotiini ja panna kaikki hatut järjestykseen, kenties hän ostaa minulta semmoisen.
(Aikoo mennä.)
Heimo. Jumala ties, mitkä pidot täällä syntynevätkään. (Wiljakaiselle.) Kuulkaapa pari sanaa, ennenkuin menette pois. Olisitteko niin hyvä ja sanoisitte minulle mistä täällä kaupungissa saisin kortteerin?
Wiljakainen. Täällä ei ole muuta sosieteettihuonetta kuin kestikievari. Waan kuulkaa, jos tahdotte tulla minun katokseni alle, niin kyllähän hyvä sopu tilaa antaa.
Heimo. Aivan mielelläni, vaan sallikaa minun sitten palkita vaivanne.
Wiljakainen. No, kyllähän siitä sitten sovimme. (Rengille.) Wie herran kapineet sisään! (Renki menee sisälle.) Olkaa niin hyvä ja odotelkaa hetkisen aikaa puodissani, niin on kammari kohta valmis. (Huutaa): Leena!
Heimo. Kiitoksia paljon! Ehkä minä istun tässä penkillä niin kauvan.
(Istahtaa puodin vierellä olevalle penkille.)
Wiljakainen. Miten vaan itse tahdotte. (Huutaa): Leena!