Heimo. Woisinko saada hyyrylle yhden kammarin, herra isäntä?
Tikka. Kammarinko? — Kuka te olette?
Heimo. Mitä se teihin tulee? Minä olen, niinkuin näette, matkustavainen Helsingistä, ja tahdon kestikievarista huonetta.
Tikka. Wai niin! mutta älkää pahaksi panko, minulla ei ole tilaa; koko huoneeni olen hyyrännyt eräälle korkeasukuiselle matkustavaiselle, jota juuri tällä silmänräpäyksellä odotetaan tänne tulevaksi.
Heimo. Niin vain! minun tulee siis palata takaisin. Waan saanko kysyä, kuka se korkeasukuinen matkustavainen on, jollei hän vaan kulje nimeänsä ilmoittamatta?
Tikka. Kyllä hän niin tekee, mutta meidän kesken puhuttu, hän on komersiraati Wasili Petravitsa.
Heimo. Mitä hänellä täällä on tekemistä?
Tikka. Suokaa anteeksi, mutta kylläpä näytättekin olevan vasta syntynyt vasikka! Ettekö edes Moskovan Wietomostia lue? Ha, ha, ha! Kuin tuhmat nuo Helsinkiläiset ovatkin. Ha, ha, ha!
Heimo. Mutta saanko luvan kysyä, asuuko huoneissanne eräs Niilo Heimo niminen herra Helsingistä?
Tikka. Sitä pahempi, sillä hän täyttää vaan kammarini ilman mitään hyötyä minulle näin kovina aikoina. Kunpahan vaan maksaisi minulle rätinkinsä, niin saisi mennä vaikka männikköön. Waan eihän minulla ole aikaa tässä teidän kanssa maksutta lörpötellä. Hyvästi te näsäviisas Helsinkiläinen!