Heimo. Käypikö poliisimestarikin siellä naisten yömyssy päässä?
Wasili. A piäppähän suus kiini, kas miäpä tuimiistuun! Niäs, ilmaa puhaalti lakkiin, minuun istuessan taloonpoiaan rattahil. Toipahan oli rumaah ilmati i olipa lakkiin uus, kunka juur olin miä Sortahvalaasta ostaanu. Ah, voinenpahan miä vannoo teillen, ettäpä minuul olooh tapahtuunu paljon kovii onnii taal perkeleheen matkaal; noistpa voisih syntyvä kokoh kirjaa. Kuuleppahan, pyhä veli, jospa korvaanneh sitämä siiteä, kas, miäpä kerroon teillen kaikki, koin kerroonkin.
(Lauletaan kuin: Jussi meni kaupunkiin.)
1.
Hiitolahan sammoisiin
I mieliin, kieliin hoastoin,
Piruun pierkoa kaupihtiin,
I mutsuilt tienkaat roastoin.
Taloonmies,
Sorttah ties!
Pihkaaks pierkaan keksih;
Tuimiistuip' heän, Herrah Kies!
Taast niin tuliseksih.
2.
Kylläh koitiin selitteä:
Olooh köyhii vuosii,
Piruu myös syö jäkeleä,
On pierkai toistaa kuosii.
A kas, heän
Syömesseän
Kostoo mullen kantoi,
Nimitmieheel kielimeän
Mutsuns juossaa antoi.
3.
A kun yölläh roikkosiin,
Tul nimitmiesi luoksi,
Miä kun juurih heräisiin,
Niin laukkuun luo toi juoksi.
Rauhaassain
Rahillain
Lojuin taahan asti,
Kaapasinpa karkkuun vain
Oikein nupiasti.
4.