Heimo. Ja jos oikein muistan, niin on minun vielä kymmenen ruplaa sinulta saamista.
Wasili. Kah pustekkii; kyllähpähän työ nyt muistaatten toin aivaan vääriin.
Heimo. Enpä ollenkaan, sillä onhan minulla velkakirja.
Wasili. Seälipähän mua! Kustapahan miä nyt noi tienkaat ottaisim. A kas oloonhan markaaton miesi. Eipä minuul oo penniikänä. Kah, kaikki oloo männyh.
Heimo. No, mitä sinulla sitten täällä on tekemistä?
Wasili. A Herraah Jumalaa! Wieläpähän miä tahtoon muuan kertah Pitterii nähtää, ennenköpähän kuoloo, as jospahan siellää olis mahoollist soataa viel parkymmentö markkoa. Oloonpahan käynyh jalvoin taat pitkeä matkoa hamast Arinkankelist soakka Sortahvalaan kaut ja poikkeisiin tänneh Käkihsalmieen; Jumalait, kah, oloopahan toi aivan tottah. Moallapa miä tein kauppoa taloonpoikiin kanssah, jotkapa olooh mua kohtoan kuvaat mieheet, jopahan tavasta piilottuivat mua, kuinpa nimitmiesi tuli läheellen taloo, niinkuin esmierkiiks Joakkimoas. Taloon tytyillen kaupihtiin miä toas nuppiniekloi i vanhoillen mutsuillen markkulmii, kanviärttii, jernastestamenttii, soatanan pierkoa, neuluu, naskalii, turkinpippurii i nuin etespiein.
Heimo. Taisitpa tehdä hyviäkin kauppoja?
Wasili. Luuliinpahan, kuin partaan syyhys, kaupaat rotsii, a kuin ei rotsinutkana. Huonoot kaupaat sain. Enpähän petakkoakana oo soanuh. Hiitoolassapa mua ryöstettihin, kaikkipa laukku vietihin.
Heimo. Waan mitä tuo pukusi merkitsee?
Wasili. Kiessuus mua varjelkuon voan ei ketäkänä muitaa; kas, kaikkipahan vanhaat voatteheet ovat poisi ryösteetyt. Taanpa jentriikän ostiin Pitteris olessan ereält komentiialt, joka suurehes tiaahteris siellää sanoi olleheen poliismaisteri "Revissuori" tiaahterikappalehtaas, jossapa näytetäh kutenpa virkaamieheet ottoavat lahjoi vastahan.