Heimo. No, koska et ennen ole täällä ollut, niin näet jotain kummaa. Sinä tulet näkemään kuinka kohteliaasti kaupunkilaiset tulevat sinua ottamaan vastaan, niin kohteliaasti, ettei koskaan ole sinulle vielä semmoista tapahtunut.
Wasili. Taivahinen Herraah mua varjelkuon. Kutama toi tahtoop sanoo?
Heimo. Sinä siis et ollenkaan näy tietävän, kuinka kovin mieltyneet tämän kaupungin asukkaat ovat sinun suuren isänmaasi kansaan!
Wasili. Kah, kutama työ minuul pakitsetten?
Heimo. Kylläpä kohta olet sen näkevä. Jos täällä ammutaan kanuunilla, niin tapahtuu se sinun kunniaksesi.
Wasili. A kuin en siitääh sitämä sortti! Kas, miäpä varoon kalunan ampuumist.
Heimo. Jos kaupunki tulee tulilla valaistuksi, jos sinua kummarretaan j.n.e., niin älä siitä ole ihmeissäsikään, sillä kaupunkilaiset tekevät sitä, jos ei juuri miksikään raha-ansioksi sinulle, niin kuitenkin sinun kunniaksesi.
Wasili. Ah, Herraah Kiesus siunaatkuon; kutenpahan nyt silmät oloo keäntynyh? Kah, muutaamis seuvuis oloo rahavas tahtoonuh mua hirtehen roikkumahan hilataa, a taalla….
Heimo. Waiti nyt! Minä kuulen kansaa tulevan. Minä en voi sinulle enempää puhua. Älä ole minua tuntevinasi, minä en myöskään ole sinua tuntevinani.
Wasili. A kah, pyhä veli, äläppähän jätaä mua! Jopahan mua tärisytteä toi kunniah-iloo. Herraah kultaa, kuulkoappahan muuan pakinah. Kun eihän voan toi olis loihoonkonstii. Kah, kukapaha ties loihtuuvat mua karjunks.