Heimo. Ole huoleti ja luota minun apuuni, jos tämmöistä tulet tarvitsemaan.
(Menee hattumaakarin puotiin.)
Wasili. A kas, heänpä jo oloo pois. Kutama tuloo minuun tehtää? Noh, oloopahan heän kuvaan mies, eipä heän minuul pahoa suo. Woinenpahan, kah, siitääh komentiiaa siis hamahan loppuhun soakka, ehkäpä tuost hyvöö rotsii.
NELJÄSTOISTA KOHTAUS.
Wasili. Miettinen, puettuna vanhaan raatimiehen virkapukuun. Sopanen, pitkä venäläisen kauppiaan kauhtana päällä ynnä muutenkin hyvin eriskummaisessa puvussa.
Sopanen. Minä voin tehdä pyhimmän valan siihen, että hän on jo tullut ja seisoo tuossa.
Miettinen. Ei siinä enää ole epäilemistäkään; kaikki tunnusmerkit sen todistavat, niinkuin tuo hopeahetuleinen takki ja niin edespäin.
Sopanen. Johan minä sen sanoin teille, Matvei Jekaterinovitsa.
Miettinen. Puhukaamme nyt hänelle Wenäjän kieltä.
Wasili (itsekseen). A kah, nytpähän pauhkahtoa.