Miettinen. Herra komersiraadilla mahtanee olla niin terävä pää, kuin tahkottu kirves.
Sopanen. Me luulemme, että teidän ekselensinne on täytynyt matkustaa maata myöten Moskovasta saakka. Taisi olla ikävä matka!
Wasili (itsekseen). Luuleenpahan, totta Kiesavit, ettäpähän hyö luuloo minuun olovan Muskovast; tuon mainioon rikkahan kommersiroalin, minuun kaimoan, Wasili Petroovitsaan. A kah, olokuonpahan toi nuin i näin. (Ääneensä). Mukihin mänih.
Sopanen. Waan miksi teidän ylhäisyytenne seisoo tässä kadulla? Ettekö tahdo astua sisälle tuohon seurahuoneesemme?
Miettinen. Koko tuo huone on teitä varten.
Wasili. A kutama? kokoh huonee?
Miettinen. Niin, herra komersiraati!
Wasili. Kah, oloopahan toi somah huonee.
Sopanen. Olkaa niin hyvä ja astukaa sisällen.
Wasili. Ah, pyhäät veljeet, uottakoattenpahan kotvaasen aikoa. Kas minuunpa tuloo männääh hattuhmoakarihin hattuuh ostamahan.