Niilo (yksinään.) Jos en häntä paremmin tuntisi, niin luulisin hänen minua pilkkaavan.
YHDEKSÄSTOISTA KOHTAUS.
Niilo. Leena.
Leena (Niiloa huomaamatta). Hyvin ikävään toimitukseen lähetti isäni minut. Minä vapisen kuin haavan lehti. Mitä tuo vieras herra ajatelnee, kun kuulee, että minä tahdon puhua hänen kanssansa. Saas nähdä, näinköhän voinen häneltä salata sitä, joka jo kauvan aikaa on minun sydäntäni vaivannut? Tahdonpa tavata jonkun palvelijan ja lähettää hänen kutsumaan herra Heimoa ulos. Mitä hän ajatelnee knn näkee, että se olen minä, joka tahdon häntä puhutella. (Mennessänsä kohtaa hän Niilon.) Jumalani se on hän!
Niilo. Minuako niin peljästytte?
Leena. En, päinvastoin minä haen teitä.
Niilo. Te tahdotte puhutella minua? Mikä lämmin tuuli on tuon onnen minulle saavuttanut?
Leena. Minulla olisi vähäinen rukous teille tehtävänä.
Niilo. Rukous? Sitä on jo siunaus seurannut, sillä ettehän te suinkaan voi vaatia minulta mahdotonta.
Leena. Kaukaa siitä. Mitä minä vaadin, on teidän helppo täyttää.