Wasili (Wiljakaiselle). A kas, kyllähpähän taast maksuun soat, pyhääh veljeen!
Wiljakainen. Kylläpähän rahat tallella on, kun ne teidän takana ovat, teidän ekselensinne!
Tikka. Näinköhän teidän ylhäisyytenne suvaitsis kaataa itsellensä lasin parasta sorttia rommia, Wiipnrista saakka tuotua. Me, näettehän te, olemme tuottaneet sitä sieltä saakka vallan teitä varten, sillä itse juomme tavallisesti paloviinaa, mutta kun nyt on tämmöinen juhlallinen tilaisuus, niin…
Wasili. Passipo, pyhiin veljeen! A kyllääpähän miä olisiin kernahaast viinuskoakin juonuh, a kuin rommuh tok maistoah pareimmaalt, kummihkin lökärinäh i norrina kahviin joukoos, niin olokuonhan männeheeks.
Tikka. Ja muutenkin on se päivällisen jälkeen parhain juoma ja toiseksi voi sitä nauttiessa keskustella hyvin viisaasti kaikenmoisista valtiollisista asioista.
Wasili. No, pyhäät veljeet, kuvaat mieheet, mutsut i likat! a kas, kuin isantah käskööp, niin tulkoattenpahan nyt naukkoamahan kunniaan ryypyyn i takanoit yhtehen pistämähään i nuitaa näitaä aikah asioit tuumaimahan.
(Istuvat pöydän ääreen.)
Laulu.
(Sävel: Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla.)
1.