Wasili. A kah, niättenhän, pyhäät veljeet, että miä oloon varmah oppinut Suomeen runohkonstiis i osoan sovittoa tismoallehen loppuun ili sapaassihin sanaat lauluus.
Sopanen. Mikä ihmeteltävä taito yhdellä muukalaisella Suomen runollisuudessa! Minä, joka olen Kirjallisuuden seuran jäsen, esitän hänet Helsingin Kirjallisuuden Seuran runous-osaston tutkiakuntaan kunniajäseneksi.
Miettinen (innostuneena). Wai muukalainen! muukalainen! Ei komersiraati ole mikään muukalainen. Sama veri liikkuu hänen sekä meidän Käkisalmelaisten suonissa. Oi, mikä kansallinen juhla! Kaikki säädyt, raatimiehet, porvarit, vaimot, akat, vanhat, nuoret, kaikki ovat juhlapuvuissa kokoon tulleet. Ja kaikkien sydän sykkii vilpittömästä riemusta! Oi, minä tahdon kirjoittaa siitä ilmoituksen Moskovan Wietomostiin sekä Wiralliseen Lehteen!
SEITSEMÄSKOLMATTA KOHTAUS.
Entiset. Niilo. Heikki.
Niilo (Wasilille). Suokaa anteeksi, herra kauppaneuvos, että minä häiritsen teidän iloanne. Waan te olette solvaisseet minun kunniaani pahimmalla tavalla. Koko tämä kansanjoukko, joka on ollut läsnä silloin kuin te kunniatani loukkaisitte, huomatkoon myöskin kuinka karvaalta teidän solvauksenne on minusta tuntunut ja laittakoon niin, että te pyydätte minulta anteeksi.
Wasili. A kutama soakureit! Kah, enpähän miä oo koskahan nähnyh teit minuun silmiin ies.
Niilo. Minä olen kirjoittanut teille kirjeen, ja sen sijaan kun teidän piti kirjallisesti vastata siihen, olette te kaikkien läsnä-ollessa lausuneet sen sisällön ja antaneet toverilleni rahaa minulle tuotavaksi. Minä en ole mikään kerjäläinen, herra kauppaneuvos, minulla on itsellänikin omaisuutta ja tahdon jonakin päivänä maksaa teille velkani takaisin. Suokaa anteeksi jos minä annan teille hyvän neuvon: Ei se ole kylliksi, että hyviä töitä tehdään ja lähimmäistä autetaan, mutta sitä pitää tekemän myöskin lämpimästä sydämestä eikä mistään loiston- ja kunnian-himosta, niinkuin tavallisesti teidän arvoisat herrat ja rouvat tekevät köyhiä auttaessaan.
Miettinen. Mikä hävyttömyys!
Sopanen. Mikä näsäviisaus!