(Lauletaan kun: Hösten är kommen, j.n.e.)
Syksy on tullut ja myrskyelee,
Joutsen ja pääsky jo pois pakenee,
Kukka on vaipunut sammalehen,
Aalto se kiehuvi loiskuttaen,
Ahti kantelens kaikua suo,
Luonnotar vihreät hiuksensa luo.
Päivä on sammunut, maa pimenee,
Ouruves vuorelta virtaelee,
Lähde sen juurella nöyrynä vaan
Ottavi kyynelet astiahan.
Jo kesä päätti matkansa maass',
Tähtien yllä se loistavi taas.
Satakieli.
(Lauletaan kunt: De lugna fält, de stilla dalar.)
Jo tyynet kedot, laaksot kanssa
Nyt täyttyy karjalaumoilla,
Ei tuuli kuiska, aalto tanssaa,
Ei joki juokse virtana;
Vaan laulaja hän kultans mieltä
Nyt riemahuttaa laaksoss', oi!
Oo vait! oo vait! oi satakieltä!
Sä kuule kuin sen ääni soi!
Myös tähti tuikkaa sulosemmin,
Ja perho lentää kukkahan,
Hän riemuitsee kun häneen lemmin
Luo silmäns kulta laulajan.
Tää laaksoss' laulaa; kaiku sieltä
Nyt lehtoon leviääpi, oi!
Oo vait! oo vait! oi satakieltä!
Sä kuule kuin sen ääni soi!
Risti vuorella.
(Lauletaan kun: Af Gloriesken begjutet.)
Oi! sädekruunuinensa
Ja pyhäloistossaan
Ja ruusukranssinensa
On risti vuorellaan;
Se hymyy suloisesti,
Sen rohkee pystytti,
Ja katsoin kaunosesti,
Se laaksoo tervehtii.