Enkeljoukko ihastunna
Näkee lemmen kuvautunna,
Luojaa katselee.
Tekoons Luoja painoi soman
Sinettinsä, kuvans oman
Huomaa, hymyilee.
Sä niin huudat korkaillessa:
Sielua ei ainehessa,
Kaikk' on tomua;
Hullu! astu lähtehellen,
Katso muotoos, ujostellen
Silmäs verhoa.
Katso vanhan viisaan ohtaa,
Katso totuus siinä hohtaa,
Aikaa kirkastain.
Katsos urhon ripsein alle,
Josta voima maailmalle
Säihkyy, laatii lain.
Missä sulo, lempi loistaa? —
Selman aamuhuntu poista
Rusoposkilta;
Katso silmäns ujot päilyy,
Katso tumma tukkans häilyy
Tuulen omana.
Seuraa salaan paennutta,
Lehdon majaan joutunutta
Hädän huutaissa.
Katso kuin hän pienosille
Hymyy, tarjoo sairahille
Lohdutustansa.
Taivaan siinto luonnontöissä!
Enkelhaamu eliköissä,
Ihmismuoto sä!
Kuolevaa vaan kaunistatko?
Itketkö ja muhoatko
Jjäisyydessä?
Enkelitkin, Selma, siellä
Muotoos ihailevat vielä,
Ääntäs kuullessaan.
Selma! vielä taivahassa,
Vielä autuaitten maassa
Sua nähdä saan.
LAULU-EHDOTUKSIA.
(Mukaelmia.)
Syyslaulu.