Maa loistaa suvivaatteissaan
Ja leivo riemuu laulaissaan
Ja kulta päivä koittaa;
Puut kauniit kuiskaa hymyten
Ja kielo päilyy tuoksuen;
Näin peippo metsää soittaa:
"Oon luonnon lapsi arvoton,
Vaan lauluin toki soikohon,
Se ei oo suurenmoinen;
Mä laulan vaan kun kotomaa
Nyt uuden elon, valon saa,
Niin sitte kuolla voinen."
Leivo.
Miks leivo lennät Suomehen
Sä varhain kevähällä,
Et viihdy, lintu riemuinen,
Sä maalla lämpimällä?
Miks äänes soreasti soi
Vaan Suomen taivaan alla,
Ja vaikka puut ne vihannoi,
Sä lennät korkealla?
"Sen tähden Suomeen kiiruhdan
Ja lennän korkealla,
Kun tahdon nähdä kauneimman
Mä rannan taivaan alla."
"Ja senpä vuoksi laulan ma,
Kun kannel täällä soipi;
Ei missään tuot niin riemuta,
Kun Suomessa vaan voipi"
Ulkomailla olevalle ystävälle.
Laula niinkun lauloit täällä,
Laula kiurun kielellä,
Ulkoreunalla ja määllä
Suloisesti viserrä.
Niinkun joutsen armahalle
Lemmestänsä laulavi,
Samoin sinä vierahalle
Laula kotimaastasi.