Kun oot siellä laulellunna,
Lennä joukkoon ystäväin;
Kun oot maalles joutununna,
Riemuitse ja laula näin:
Kallis maani! lauluin sulle
Kauniimmasti soikohon;
Ihanamp' on luontos mulle,
Täällä niinkun taivas on.
Toivo.
Poika lempens vaihtanunna
Oli maansa rakkauteen,
Vaikk' ol' lempens rukoillunna
Häntä jäämään autuuteen.
Pilvi toivon tähden peitti,
Neiti itki katkeraan,
Sulhonsa kun hänet heitti
Kuni kukka kuihtumaan.
Anoi siitä sulhollensa
Taivahalta kostoa,
Sekä lohdutukseksensa
Toivoi hälle kuoloa.
Vaan kun miehuus sodan poisti,
Haudass' sulho makasi,
Haudan päällä patsas loisti,
Isänmaa min pystytti.
Niinpä nähtiin neidon silloin
Patsaan luona polvillaan
Murhehtivan aamuin illoin,
Katuellen toivoaan.
Sairas.
Voi! nyt mua vaivaa kova tauti,
Vuoteellani makaan sairaana,
Täss' en luonnon ihanuutta nauti,
Mitä muut nyt nauttii riemuisna.