Toiset riemuitsevat, voi, mun Luojain!
Kun sun luontos päilyy, tanssii, soi;
Mutta kolkko, suruinen on suojain,
Sydämeen se tuskan tulen toi.
Täss' en näe muuta senkun öitä,
On kun haudassa jo oisin nyt. —
Mutta miksi moitin Luojan töitä?
Mua ei hän ole hyljännyt.
Kirkas päivä loistaa akkunasta,
Tämän luona linnut laulavat,
On kun soitto kuuluis taivahasta,
Enkelit mun luonain oisivat.
Luojain! mulle tarjoot lohdutusta,
Sua kiitän, käyden polvillein;
Voi! voi taivaallista ihastusta,
Jonka saanut ompi sydämein!
Kallis ruusu.
Neito! Sull' on ruusu kallis,
Se on taivaas kauniste;
Ethän sä sen kuolla sallis,
Sitä hoida, suojele!
Perho sille suuta tarjoo,
Lentäin kukkasiivillään;
Vaan sä, neito, valvo! varjoo,
Ettei luokse pääsis hän!
Jos hän mesihuulillansa
Sille suuta antaa sais,
Niin se kuihtuu, kuihdut kanssa;
Neito, suojaa ruusuais!
Hyvä neuvo.
"Kuules sisko kulta,
Jospa poika sulta
Pyytää muiskua,
Niin sä pakoon juokse
Sisaresi luokse,
Pysyt puhtaana."