"Muutenkin sä, Kaari,
Ota tarkka vaari
Elämästäni;
Niin et häpeähän
Joudu itkemähän,
Sisko kultani!"
Vanhin sisarista
Näin nyt poikasista
Penäs siskoaan.
Kuudes kun tul'; leijaa
Hän jo itse heijaa,
Surren sulhoaan.
Laupeuden sisar.
Amelia fröökkinä
Polkee jalkaa piiallensa,
Miks hän myöhään käynynnä
Oli kanssa sulhasensa
Katuloita pitkin.
Tyttö vastaa: "niin, kun itkin
Kohdata mun sulhoain,
Kanssaan viettää iltoain; —
Käyttehän te itseki
Yksinänne monesti
Aivan keski-yössä."
Fröökkinä:
"Etkös tiedä, tomppeli,
Minun silloin käyväni
Laupiuden työssä."
Karhun huokaus.
Meskämmen nousi luolastaan
Ja lumen turkistansa loi,
Hän huokaeli huolissaan
Ja valitellen vaikeroi:
"Voi! kuinka kolkko talvi on,
Sen suruvaippa peittää maan,
Sen päivä ompi valoton
Ja tuuli aina tuima vaan."
"Vaikk' olen metsän kuningas,
En rauhaa löydä linnassain,
Kun myrsky pauhaa raivokas
Ja karvat nyhtää turkistain."
"Ja metsästäjä hiihtänyt
On koirinensa jäljestäin,
Hän kruunun mult' on ryöstänyt;
Voi! kuinka käypi hulluinpäin."