PISANO. Iskekäät häneen kyntenne.
GIOTTI. Että seisoo hän kuin sepän kruuvipenkissä. Haa! olisiko häpeä, jos halkasisin hänen ryöväripäänsä?
MARCIA. Kunnia, kunnia suuri sinulle, sinä raaka ritari.
GIOTTI. Mene perkeleen haltuun!
PISANO. Pidätä, mies. Hän olkoon pyövelin saalis ja lähestyköön kerran vähän vavisten kuolemansa uskottavaa pöytää.
MARCIA. Vapise sinä.—Hoo, eipä vavisten, vaan laulain uhkean ryövärilaulun astuu mestauslavallensa Marcia ja sylkee vielä pyöveliänsä vasten partaa.
PISANO. No no, saammepa nähdä.
MARCIA. Jos toista näet ja kuulet, niin mahdat tulla Roman keisariksi, niin halpa mies kuin olet.
PISANO. Hiljaa vaan, mun lapseni, hiljaa ja kiltisti.
VARRO. (Istuen yhä divanilla) Mitkä päivät! Iske miekallasi tänne myös ja sano, ettäs surmasit kaiken tämän huoneen kuin ennen Egyptin murhanenkeli. Iske tänne, iske tänne myös!