MARCIA. Elä sinä ja valita!
PISANO. Saattakaat hän pois ja vahvaan talteen teleen ja kalterien taakse, ja muistakaat, että vartijoitsette häntä tarkasti. (Marcia viedään pois.—Rachel on nousnut istumaan; hänen ympärillään ovat Mariamne ja palvelijat)
MARIAMNE. Rachel, kuinka on laitas?
1:N PALVELIJA. Hänen silmänsä kirkastuu ja saavat ymmärryksen katseen taas.
MARIAMNE. Rachel?
RACHEL. Mariamne, minä herään kuolemaan; niin, kohta, kohta kuolen. Mieletönnä olen käyskellyt kuin unissa, mutta voinpa nyt eroittaa kamalat unelmat kamalasta todellisuudesta; ja käsitän mitä on tapahtunut.—Tässä makaa Canzio. Kaiketi hän kaatui oman kätensä kautta?
MARIAMNE. Niin hän kaatui.
RACHEL. Mutta hurja vaimo kaatoi minun Canzion verisellä miekalla, ja kohta nukun elon tuskasta pois. (Giovanni tulee pikari kädessä)
GIOVANNI. Ystävät! mitä näkee onneton silmäni? Voi!
GIOTTI. Ole lisäämättä hyödytöntä valitusta ja katsele mykkänä mitäs näet.