GIOVANNI. Mitkä veriset uhrit!
GIOTTI. Mitä tahdot tässä pikarillas?
GIOVANNI. Totellen herrani käskyä, tuon hänelle vettä lähteestä vuorelta.
RACHEL. Mua miellyttää vielä nauttia sen lähteen heleätä vettä, jonka reunalla ennen monet kerrat leikitsin Canzion kanssa. Antakaat tänne! (Mariamne antaa hänelle pikarin) Hyvästi, ihanien muistojen lähde! Kirkkaana ja viatonna kuin lainees tässä pikarissa kiirehtiköön sieluni elämän lähtehelle korkuudessa! (Juo ja antaa pikarin pois) Sua kiitän, Giovanni, tämän juoman edestä ja kaiken uskollisen palvellukses. (Vaivuttaa päänsä Mariamnen helmaan) Sua kiitän, Mariamne, kaiken lempesi edestä. Miksi unohti Canzio sun rikkaan sydämmes? Mutta ah! ei tiennyt, kurja, mitä teki hän sillon. Suo hänelle anteeksi ja sulje hänen sielunsa rukouksiesi loimoon pyhän ristin juurella. Se tee, sinä mun kaunoiseni, suvenihanaiseni, Mariamne!
MARIAMNE. Ei menköön päivää, jona unohtaisin tämän tehtävän.
RACHEL. Ole kiitetty, ole kiitetty! Kallista nyt pääni alas hänen kiharaisen päänsä viereen. (Mariamne asettaa hänen päänsä tyynylle) Canzio, kaikki oli unta vaan, ja taasen viihdyttelee äiti viatonta lastansa ja nukkuu itse viihdyttäjä lapsensa viereen. (Kuolee.—Yksi polisimiehistä tulee)
POLIISIMIES. Armollinen herra!
PISANO. Hän on siis pääsnyt kouristanne! Sinä onneton!
POLIISIMIES. Kuulkaat, herra! Hän oli hirmuinen, ja tämä vuorinen seutu kävi pahanhengen liittoveljeksi. Niinkuin tiettään, on tässä lähellä pyörryttävän korkea vuoren-jyrkkä, ja ei kaukana pudotuksen reunasta kulkee tie, jota käyskelimme vangimme kanssa. Tultuamme tämän jyrkän kohdalle, temmasi itsensä vaimo, väkevä ja norja niinkuin jalopeura, käsistämme irti, kirmasi lentävällä vauhdilla kohden peloittavaa kaadetta ja katosi vilauksessa silmistämme. Hänen jälessään riensin, matelin vuoren viimeiselle äärelle ja, syleillen erään myrtin rankaa, katsahtelin viimavaan syvyyteen. Siellä näin nyt harmaitten kivien seassa erään kaavattoman olennon, näin veristä vaatetta ja runnottua ihmisenjäsentä. Tämä oli jäännös tästä naisesta.
PISANO. Tahdonpa koettaa, ettäs pääset kilakasta pienellä sakolla.—
Kuinka on tytön laita?