FOKAS. Tahdon kunnioittaa teidän karheaa, ijäkästä kiirettänne.
HERMAN. Ole rauhassa ja älä juttele hulluuksia minun kanssani, poika.— Kas tässä on käteni lupaukseni pantiks. Minä annan sinulle tyttäreni ja toivon että annan hänen miehelle.
FOKAS. Minä luotan sanaanne ja kiitän.
HERMAN. Titaanein voimat ei mua järkäytä.
FOKAS. Mutta mitä asetamme nyt se tapahtukoon pian.
HERMAN. Koska tahdot siis?
FOKAS. Tänä kesänä, jo tällä retkellämme vietettäköön häät.
HERMAN. Jo tällä retkellämme? Tuohan näkyisi joteskin jyrkältä.
FOKAS. Mutta niin on tilani vaade. Kirjeellisesti saatettakoon matkaan kuulutus tuolla kotopitäjässämme ja siitä kohta vihkiäiset täällä. Siinähän toimi, joka säästää ulostekoja. Ketä on meillä täällä käskettävinä vieraiksemme? Pappi ja pari muuta. Oivallinen toimi, mun tuleva appeni!
HERMAN. Olkoon sitten päätetty.—Mutta vettä olen jo niellyt kyllin, ja tehkööt nyt jalkani parastaan. Käyn ilmasemaan likalle hänen tulevan kohtalonsa, ja niin tietäköön hän valmistella itseänsä häihin. (Menee vasemmalle)