Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä. Taavetti tulee.
TAAVETTI. (Yksin) Ei ketään vielä. Mutta rientäkööt he vaan asettamaan viritteensä aijoissa valmiiksi, ja tehkööt sitten toimensa että lentää tuo peijakas viimein kynsistämme höyhennettynä haukkana; ja sillon nauraa Taavetti, ha, ha, ha! (Selma ja Thekla tulevat)
SELMA. Tuossa seisoo hän. Tuleeko sinun herras?
TAAVETTI. Hän tulee.
SELMA. Kuinka luulet, poika, uskonneeko hän mitä kuulee hän tietäjän suusta?
TAAVETTI. Kaistapäinen mies. Tavallisesti ei hän usko muita kuin itseänsä, mutta onpa hän tässä kohdassa kuin lapsi. Ja kuultuansa vielä ukon hänelle kertovan tuon hänen viimeisen unensa, niin uskoopa hän kaikki mitä sanoo tämä ukko.
SELMA. Niinpä aattelen myös minä. Mutta aamu joutuu; missä viipyy
Konrad?
TAAVETTI. Tuossahan tulee hänen toverinsa, herra Kilian. Mutta ken on hirviö hänen seurassansa, tuo elävä surenpeljäte, punanen patalakki päässä? (Kilian ja Konrad tulevat, edellinen jääkärinä, jälkimmäinen kummallisessa puvussa. On hänellä paksu rippuva tukka, tuuhea parta, harmaat ja kovin pöyhkeät silmäripseet, väljä, krouvi mekko yllä ja sauva kädessä)
THEKLA. Herra minua…!
TAAVETTI. Ellei tämä tee miraakelia!