KILIAN. Kaikki hyvin? toivomme.
SELMA. Ellei itse paha ole irti. (Osottaen kohden Konradia)
KILIAN. Meidän tietäjämme.
KONRAD. Olisko perkele irti, niin onpa tässä mies, joka soittaa hänen sauvallansa pian alas kötsiinsä takasin. Tässähän Lapin noita!
SELMA. Julmettunne itseäskin!
KONRAD. Mitä! Kuulenpa noitalintuni äänen. No tule tule, herttanen, kanssani livertelemään!
THEKLA. Pois! Älä tule tänne! (Pakenee kiljuen Konradia, joka tahtoo häntä syliinsä)
SELMA. Hiljaa, Konrad, hiljaa! (Hilliten heitä, mutta naurun muodolla)
KONRAD. Minä kuulin varpusen äänen.
THEKLA. Sinä tarhapöllö! (Nauraa)