SELMA. Alallaan! Muistakamme, että olemme salaliittolaisia.
KONRAD. Komijanttejahan ilosia me ollaan. Ja minä halaan jo päästäkseni leikkiin. Tulkoot jo hyvät herramme.
SELMA. Taavetti, ole vartijamme tuolla tiellä ja saata meille tieto nähtyäsi isäni tai herras.
TAAVETTI. Sen teen, mun fröökinäni. (Menee)
SELMA. Etkö pysäy tähän vaiheillemme, Kilian, tähän kuusten suojaan?
KILIAN. Minä en viivy tässä. Toki, sun torves äänen kuultuani, Konrad, sillon kiidän takasin nuolena. Mutta ääntääkö tämä kerran?
KONRAD. Ole varma siitä. Sinä saat sinun Selmas, sinä saat hänen. »Sinä saat omas ja minä saan omani.» (Haparoitsee Theklaan päin, joka vikkelästi väistyy syrjään)
SELMA. Mutta »noita jäi ilman», luulen minä.
THEKLA. Ha, ha, ha!
KONRAD. Tule tänne!