HERMAN. Vaiti, vaiti! Isä, joka ei kärsi pilkkaa lapseltansa.
THEKLA. Ah emmehän teekkän teistä pilkkaa, hyvä setäni!
HERMAN. Vaiti sinäkin, jaa-ah sinäkin tässä!—Mitä hulluuksia!
SELMA. Vaan pieni, viaton ilve teidän huviksenne, ja lääkärimme toiveesta.
HERMAN. Huvikseni? Senpä kohta näemme.—Mutta kyllä tiedän missä pieksu likistää. Mutta koukisteleminen ei auta, piikaseni, ei auta, vaan tänä kesänä olet Fokaksen vaimo. Hän on kelpo mies, tarkka ja Herraa pelkäävä mies ja rakastaa sinua kovin.
SELMA. Sen näyttäköön hän tällä hetkellä.
HERMAN. Sen näyttäköön hän! Kuinka? Selma, Selma, antaisinko sinun koiritella edessämme?
SELMA. Ei yhtään koiritusta, isäni. Tämä vanha mies on käyttävä asian viisaudella, tiedän minä. (Herman huomaa Konradin, joka tekee hänelle pienen ja kankean kumarruksen)
HERMAN. Hee!
SELMA. Hän on eräs siivo ja kunnon ukko.