KONRAD. Minä jo sen tiedän.
TAAVETTI. (Eriks.) Kiitä minua siitä.
FOKAS. Tiedät uneni?
KONRAD. Kas, kas, kuinka hän edessäni liehuu tuossa, tummana hattarana heiluu. Hohoo! jo kihlattunne kaunoisna morsianna huoneenne emännäksi viette. Mutta soitto ei riemuna soi, vaan katumusvirtenä syysillan hetkellä huokaa; synkeenä näät kodon hallasen lehdon ja pilvessä taivaan kannen. Mutta pilvien peitto jo aukenee ja tuomiotorvi kaikuu.
TAAVETTI. (Eriks.) Mies tuijottaa kuin tervatentti aholla.
FOKAS. Kuinka tiedät tämän?
KONRAD. Minä olen tietäjä.
FOKAS. Se olet sinä, minä tunnustan sen nyt ja uskon mitä sanot, uskon järkähtämättä. Sano siis mitä merkitsee tämä uneni.
KONRAD. Sen näen kohta pilvistä.
FOKAS. Pilvistä?